maanantai 7. marraskuuta 2011

Kohta se tulee!

Tällä viikolla vauva on täysiaikainen. Ensi viikolla alkaa kotikätilön päivystys. Mihin se aika menee, kohtahan meillä on vauva! Synnytyspelko on väistynyt jonnekin kauas taakse. Pelko on hävinnyt sitä mukaa kun kotisynnytyssuunnitelmat ovat edenneet. Tuntuu vaan niin hyvältä, että tiedän etukäteen, ketä synnytyksessä on ainakin paikalla ja luotan siihen, että synnytystä hoidetaan minulle parhaalla mahdollisella tavalla. Minun ei tarvitse valmistautua pitämään puoliani, toivoa kemioiden jotenkin kohtaavan synnytystä hoitavien kätilöiden kanssa, jännittää mahdollista sulkua, miettiä sopivaa sairaalaan siirtymisaikaa... Tuntuu, että olen saanut ajatukset hienosti käännettyä siihen, miten synnytys voi sujua mahdollisimman hyvin sen sijaan, että miettisin, mikä kaikki voi mennä pieleen. Sitä on tullut tässä mietittyä ihan tarpeeksi.

On ollut myös tärkeää käydä mielessä kunnolla läpi edellinen synnytys ja sen jälkeinen aika. Parhaillaan on menossa hyvä harjoitus suhtautumisesta kipuihin ja epämukavuuteen. Vaikka liitoskivut ovatkin - jälleen - ihmeellisesti helpottaneet, niin öisin jalkoja särkee, alaselkä on jumissa ja jaksaminen on muutenkin vähissä. Mutta olen kyllä niin onnellinen, että edes liitoskivuista on taas taukoa, ne ovat kyllä ehkä viheliäisin vaiva ikinä. Näin loppuvaiheessa on selvästi ollut eniten apua lepäämisestä. Selällään jalat seinää vasten kohti kattoa on ihan must asento, tai oikeastaan mikä tahansa, missä saa pienen luisen kallon vähän irtaantumaan lantionpohjasta. Pakaravenytykset ja lantion pyörittely jumppapallon päällä on  myös aika hyvä juttu. Jos alkaa kiristää (lihaksia tai hermoja), koetan palauttaa ajatukset rauhalliseen hengittämiseen ja tietoisesti rentouttaa kaikki lihakset. Joskus auttaa, joskus ei niinkään, mutta lihasjumitus on selvästi vähäisempää kuin viimeksi loppuraskaudessa.

Ehkä se synnytys vielä alkaa enemmän hiipiä mieleen, kun aika alkaa käydä vähiin. En aio edes ajatella, että vauva syntyisi ennen kätilön päivystyksen alkua. Esikoinen syntyi täsmällisesti laskettuna päivänä, joten tämä saisi pitää aikatauluista yhtä hyvin kiinni. Nautin nyt näistä luottamuksen, rauhan ja ilon tunteista niin kauan kuin niitä kestää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti