maanantai 28. marraskuuta 2011

Synnytysvalmennusta Haikaranpesässä

Perjantaina olin Haikaranpesän synnytyslaulu- ja rentoutumisvalmennuksessa. Vähän hirvitti, että synnytys käynnistyykin sairaalassa ja sieltä pitäisi äkkiä lähteä kotiin synnyttämään :) Vielä olen kuitenkin yhdessä kasassa, vaikka napakoita (joskin kivuttomia) supistuksia on tullut monena päivänä ja iltana.

Olen seurannut keskustelua synnytysvalmennuksesta Doula Elisan blogissa. Olen monesta asiasta, oikeastaan kaikesta, samaa mieltä. Synnytysvalmennuksen suunnittelu ja järjestäminen on tietysti haastavaa, koska synnyttäjiä on niin moneen lähtöön. Ihmisillä on hyvin erilaiset lähtökohdat ja lisäksi luentomuotoinen valmennus esittelykierroksineen asettaa omat rajoituksena. Perjantain Haikaranpesän vapaaehtoinen valmennus oli kuitenkin positiivinen yllätys. Tällaista synnytysvalmennuksen pitäisi olla!

Valmennus jakautui kahteen osaan. Ensimmäisen tunnin piti Hilkka-Liisa Vuori äänenkäytöstä synnytyksessä. Vuori pitää myös pidempiä synnytyslaulukursseja, joista lisätietoja löytyy Vox Silentiin sivuilta. Sivulla on lisäksi lyhyt artikkeli synnytyslaulun perusteista, ja kirjastoista löytyy myös kirja. Valmennustunti käytettiin äänenkäytön harjoitteluun. Synnytyslaulu ei ole varsinaista laulua, vaan supistusten aikana vapaamuotoista ääntelyä , jonka voimakkuus kasvaa supistusten voimakkuuden myötä. Tärkein hyvän äänen periaate synnytyksessä on leuan pitäminen rentona. Jos leuka jännittyy ja kiristyy, niin äänikään ei rentouta, päinvastoin. Tätä kokeiltiin erilaisten harjoitusten avulla. Kehotan kyllä kaikkia (jotka suinkin pystyvät jättämään sivuun ennakkoluulonsa - "synnytyslaulu" kuulostaa kieltämättä aikamoiselta äitimaameiningiltä) tutustumaan äänenkäytön periaatteisiin synnytyksessä.

Toisen tunnin veti Haikaranpesän kätilö. Aluksi oli puhetta rentoutumisen ja erilaisten asentojen merkityksestä synnytyksessä, minkä jälkeen käytiin lyhyesti läpi erilaisia avautumis- ja ponnistusvaiheen asentoja. Asiaan olisi voinut helposti kysymyksineen käyttää paljon enemmänkin aikaa, mutta tärkeintä minusta oli se, että ylipäänsä käytiin läpi konkreettisia keinoja, jolla synnyttäjä voi itse helpottaa oloaan synnytyksen aikana.

Muistan, että ensimmäisen raskauden aikana Haikaranpesän pakollinen valmennus oli pettymys (vaikka en silloin mitään kyllä edes odottanut). Siinä käytiin läpi hyvin teknisesti synnytyksen kulku, tavallisimmat kivunlievitystavat, toimenpiteet, osaston tilat ja lapsivuodeaika parin videon saattamana. Epäilen, ettei kovin moni muukaan saanut hirveästi irti sinänsä ihan hyvästä kuvamonisteesta, jossa esiteltiin erilaisia asentoja avautumis- ja ponnistusvaiheen aikana. Niitä kun ei voi vain paperista omaksua, vaan niitä pitää vähintäänkin nähdä käytännössä ja mieluiten itse kokeilla ja harjoitella. Sen takia tämä "äitien rentoutusryhmä" oli paljon parempi ja tarpeellisempi.

Olen aikaisemmin kirjoittanut, ettei Haikaranpesä minusta ole mikään suuri poikkeus Suomen synnytysosastojen joukossa. Tämä valmennus kuitenkin nosti vähäsen pisteitä - tällaista pitäisi olla saatavilla kaikkialla. Vähän jäi kuitenkin ihmetyttämään se, että kätilön mukaan myös Haikarassa yleisin ponnistusasento on puoli-istuva asento sängyllä. En muista, oliko puhetta siitä, mikä on erilaisten kivunlievitystapojen ja toimenpiteiden osuus osastolla ja miten se suhteutuu muihin Suomen synnytyssairaaloihin. Epäilen, ettei ero ole valtavan suuri. Mietityttää kyllä hieman se, että Haikaraan varmaan valikoituu kuitenkin enemmän sellaista porukkaa synnyttämään, jotka olisivat kiinnostuneet ns. normaalista fysiologisesta synnytyksestä ja välttämään epiduraalia ja muita puuttumisia synnytyksen kulkuun. (Niin kuin minä itse ekassa synnytyksessäni.) Itse kuitenkin päädyin haluamaan puudutuksen, koska tuntui, etten enää pärjännyt: en saanut tarvitsemaani tukea jaksaa kivun kanssa ja valmistautuminenkin olisi voinut olla parempaa.

Jos vaan pystyy, kannattaa kyllä harkita myös maksullisia synnytysvalmennuksia. Helsingissä voin todella paljon suositella Manipuran Aktiivinen synnytys -valmennusta. Olen aiemminkin tainnut kirjoittaa, että se pitkälti pelasti ekasta synnytyskokemuksestani sen mikä pelastettavissa oli. Lisäksi hyviä kätilöpalveluja ja valmennusta tarjoavia tahoja ovat Heket ja Yebomama. Vaikka yksityiset palvelut ovat kalliita, niin niihin kannattaa kyllä sijoittaa. Lisäksi tietysti Aktiivinen synnytys ry järjestää ilmaisia keskusteluiltoja, joista voi varmasti saada lisävinkkejä.

Nyt painun odottelemaan synnytystä :)

1 kommentti:

  1. Löysin tänne jonkun blogin lukemistosta ja hyvä niin :)

    Meille osui kesällä tosi hyvä porukka pesän valmennukseen ja ilman sitä tuskin olisin kiinnostunut synnytyksestä niin kuin silloin kiinnostuin. Ja pidin myös kovasti synnytyslaulukerrasta, se yksikin tunti riitt paljoon, sen ja tensin avulla syntyi oma lapseni.

    Itse olin myös tosi yllättynyt tuosta ponnistusasentoasiasta, lisäksi ryhmämme 10 uudelleensynnyttäjistä 8 tai 9 oli imukuppisynnyttäjiä! No, ehkäpä syy olla kurssilla, kyllähän he toivoivat seuraavan synnytyksen sujuvan paremmin. Itse aloitin jakkaralla mutta jouduin sitten sinne petiin heikentyneiden käyrien vuoksi. Jakkaralla aloittamisesta oli kuitenkin hurjasti apua kun oli saanut painovoimaa käyttää avuksi.

    Paljon olisi kyllä tekemistä niin neuvoloissa kuin synnytyssairaaloissakin noiden valmennusten suhteen. Liian moni lähtee sairaalaan nollatiedoilla ja antautuu täysin potilaiksi. Ei tietenkään ole mikään itseisarvo synnyttää luomusti, esim. epiduraalin ottokin on ihan ok, jos synnyttäjä on sen itselleen perustellut. Todella moni jo etukäteen päättää siitä, ehkä sitten joidenkin kauhukertomusten jälkeen, eivätkä edes tiedä mitä itse voisivat tehdä ja kokeilla synnytyksensä hyväksi.

    Onnea tulevaan koitokseen :)

    VastaaPoista