Tietoja minusta

Olen lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä, viihdyn kaupungissa ja minulla on yksi noin kaksivuotias lapsi, toinen odotuksissa loppuvuodesta 2011. En ole kotiäiti, usein en varsinkaan ole "hyvä äiti" ja ylipäänsä olen äiti lähinnä silloin, kun lapsi niin kutsuu. Tässä blogissa kirjoitan synnytyksestä ja raskaudesta, koska se osittain vapauttaa minut ajattelemaan muuta välillä. Kirjoittaminen on terapiaa, toipumista ja valmistautumista.

Luen paljon, mutta minulla on hyvin kriittinen suhde asiantuntijatietoon. En silti usko mihinkään luonnolliseen, alkuperäiseen tai puhtaaseen kokemukseen. En ajattele, että synnytys on suoritus, josta pitäisi selvitä hyvin pistein. Uskon, että synnytys voi olla hyvä kokemus. Tiedän, että se voi myös olla huono kokemus, josta toipumiseen voi mennä yllättävän pitkään ja joka vaikuttaa monin tavoin elämään, käsitykseen itsestä ja suhteeseen lapseen.

Jokaisella synnyttäjällä tulee olla oikeus inhimilliseen kohteluun ja tarpeelliseen kivunlievitykseen. Hyvään synnytykseen vaikuttaa ensisijaisesti se, miten synnyttäjä sen kokee, enemmän kuin synnytyksen varsinaiset tapahtumat ja mitä papereissa lopulta lukee. Hyvässä synnytyksessä synnyttäjä voi tuntea vaikuttavansa asioihin, tulee kuulluksi, ei kutistu passiiviseksi potilaaksi ja pelkäksi toimenpiteiden kohteeksi ja saa tarvitsemaansa tukea. Aktiivinen synnytys ei oikeastaan riipu niinkään käytetystä kivunlievitystavoista ja toimenpiteistä, kuin siitä miten synnyttäjä synnyttämisen kokee.