Tärkein ensin: Kenellekään synnyttämään valmistautuvalle ei pitäisi sanoa mitään sellaista, joka horjuttaa itsetuntoa ja uskoa omiin kykyihin synnytyksessä. Kaikenlainen vähättely ("kyllä sitten tosipaikan tullen huomaat, että..."), riskien ja pahimpaan mahdolliseen varautumisen korostaminen ja yksinomaan negatiivisiin asioihin keskittyminen ei palvele tulevaa synnyttäjää yhtään.
Jotkut tuntuvat olevan sitä mieltä, että kaikenlainen valmistautuminen ainoastaan luo paineita. Mutta eikö valmistautuminen tapahdu kuitenkin itseä varten, jotta omasta synnytyksestä tulisi mahdollisimman hyvä kokemus? Tärkeintä on sisäistää, että synnytyksessä ei ole tarkoitus pyrkiä hyvään suoritukseen ("selvisin ilman puudutuksia", "en huutanut yhtään"). Ei tarvitse olla hyvä synnyttäjä kenenkään toisen silmissä - ei kätilön, tukihenkilön, oman äidin tai minkään kuvitteellisen yleisön edessä.
Minulle valmistautuminen on tärkeää. Odottaessa esikoista synnytyspelkoa helpotti jo hieman se, että otin selvää siitä, mitä synnytyksessä missäkin vaiheessa tapahtuu ja minkälaisia erilaisia kivunlievitysmahdollisuuksia eri vaiheissa on - ja miten ne mahdollisesti vaikuttavat synnytyksen etenemiseen. Minulle oli tärkeää tietää myös mahdollisista haittavaikutuksista. Synnytyksen kulkuun puuttuminen, puudutteet ja erilaiset toimenpiteet johtavat herkästi uusiin toimenpiteisiin: sikiötä täytyy seurata tarkemmin, synnytys saattaa hidastua ja supistuksia pitää tehostaa, ponnistaminen voi vaikeutua ja pitkittyä. Olen törmännyt sellaiseenkin näkemykseen, ettei lääketieteellisten toimenpiteiden mahdollisista haittavaikutuksista tai synnytyssairaalojen ongelmista kannata puhua ollenkaan, sillä on synnyttäjän kannalta vastuutonta ruokkia epäluottamusta synnytystä hoitavaa henkilökuntaa kohtaan. Yleensä hyvän synnytyskokemuksen tekee kuitenkin tunne siitä, että on pystynyt jollain lailla vaikuttamaan asioihin ja tekemään ratkaisuja, mikä vaatii tarpeeksi tietoa. Joskus se voi vaatia myös omiin tuntemuksiin luottamista ja kätilön mielipiteiden kyseenalaistamista. Avuttomuus, voimattomuus, yksinäisyys ja tunne toisten armoilla olemisesta voivat tehdä synnytyskokemuksesta hyvinkin traumaattisen.
Valmistautuminen on erityisen tärkeää, jos haluaa käyttää lääkkeettömiä kivunlievitystapoja supistusten kohtaamiseen. Lääkkeettömillä kivunlievitystavoilla kivusta voi tulla hyvinkin kestettävää. Kivun kanssa pystyy olemaan loppuun saakka, se ei muutu sietämättömäksi kärsimykseksi. Synnytyksen etenemisen kannalta on alusta alkaen tärkeää pystyä rentoutumaan (ainakin supistusten välissä). Pystyasento sekä liikkuminen ohjaavat vauvaa laskeutumaan oikeaan suuntaan ja auttavat kohdunsuuta avautumaan. Lääkkeetön kivunlievitys ei rajoita synnyttäjän liikkumista eikä aiheuta epätoivottuja sivuvaikutuksia.
Rentoutuminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan keholla on taipumus jännittää kipua vastaan. Mielikuvia, hengitystä tai omaa ääntä voi käyttää rentoutumisen apuna, mutta ne vaativat harjoittelua etukäteen (en tässä kirjoita muista lääkkeettömistä keinoista ja välineistä tämän enempää). Varsinkin, jos synnytys kestää yhtään kauemmin, rentoutuminen ja kivun kohtaaminen vaatii voimakasta luottamusta omaan kehoon JA paljon tukea ja kannustusta synnyttäjää hoitavalta henkilökunnalta sekä tukihenkilöltä. Painotan, että lääkkeellinen kivunlievitys on tärkeää vaikean synnytyskivun hoidossa. Jos synnyttäjä on hyvin kipeä ja väsynyt eikä pysty rentoutumaan supistusten välissä, lapsi ei pääse laskeutumaan tiukan lihasvastuksen läpi synnytyskanavaan ja alkaa ennemmin tai myöhemmin voida huonosti. Puudutusten ja lääkkeiden mahdolliset haitat pitää siis suhteuttaa niistä saatavaan hyötyyn. Lääkkeettömyys ei ole synnytyksessä itseisarvoista.
Jos lähtee synnyttämään "avoimin mielin" luottaen ainoastaan hoitohenkilökunnan päätöksiin, on todennäköistä, että synnytys hoidetaan lääketieteellisesti. Kätilöt eivät välttämättä itse ehdota lääkkeettömiä kivunlievitystapoja, kannusta liikkumaan tai auta konkreettisesti rentoutumaan. Useimmiten yhdellä kätilöllä on monta synnyttäjää hoidettavanaan samanaikaisesti. On ihan tavallista, että kätilö käy avautumisvaiheen aikana vain välillä pistäytymässä ja kiirehtii eteenpäin. Kaikilla kätilöillä ei ole tietoa ja taitoja hyödyntää lääkkeettömiä menetelmiä. Monet synnyttäjät eivät ole valmistautuneita niiden käyttöön tai luota niiden tehoon, jolloin kätilöt tarjoavat sitä, mitä suurin osa synnyttäjistä haluaa .
Tässä blogissa kirjoitan paljon myös synnyttämiseen liittyvistä negatiivisista kokemuksista ja ongelmista, jotka mielestäni liittyvät synnytysten hoitokäytäntöihin sairaaloissa. Tarkoituksenani ei ole kylvää kauhua, ja jos jutut alkavat ahdistaa (ja olet menossa lähiaikoina synnyttämään), suosittelen lukemisen lopettamista! Kaikki synnytyskertomukset ovat yhden ihmisen henkilökohtaisia kokemuksia, joista ei voi päätellä, miten jokin muu synnytys tulee sujumaan. Ihmisillä on yleensä tarve käydä läpi juuri niitä kipeimpiä kokemuksia ja hyvät kokemukset ovat aliedustettuina etenkin internetin ihmeellisessä maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti