maanantai 17. lokakuuta 2011

Helppo loppuraskaus?

Uskaltaakohan tätä sanoa ääneen... Äkillisen romahduksenkin uhalla totean, että olotilani on ollut jo jonkin viikon ajan varsin siedettävä. Keskiraskauden infernaaliset liitoskivut ovat lähes kadonneet. En ole ainakaan kuukauteen käyttänyt tukivyötä, mikä on helpotus, sillä se tuntuu painavan alavatsaa etenkin istuessa. Pystyn kävelemään normaalin ihmisen vauhtia ja ottamaan välillä jopa pari juoksuaskelta. Vessassa pitää käydä aika usein, koska pää painaa rakkoa, mutta se on aika pientä. Ja raskautta on jäljellä enää kuukausi tai korkeintaan kaksi!

Viime raskaudessa kävelin tässä vaiheessa jo kuin etana. Liitoskivut tekivät kaikesta liikkumisesta hidasta ja tukalaa. Alaselkä oli aivan jumissa ja särky oli usein kammottavaa. Sormet ja jalat alkoivat turvota. Odotin kuumeisesti, että pääsisin mahasta eroon (enkä osannut aavistaakaan, miten kauan toipumiseen vielä menisi synnytyksen jälkeen).

Vauva painaa jo pari kiloa, ja tietysti lisääntynyt paino keskivartalossa tekee liikkumisesta raskaampaa. Alaselkä kipeytyy helposti, kun vatsan paino vetää sitä notkolle. Täytyy koko ajan muistaa ottaa rauhallisesti, koska vatsalihakset ovat niin poissa pelistä ja äkkiliikkeet tuntuvat heti selässä. Istumatyö saa takapuolen puutumaan, ja viime viikolla hankinkin tällaisen:

Viralliselta nimeltään tasapainotyyny. Nystyrät ylöspäin alkaa kihelmöidä takamusta niin, että on säännöllisin väliajoin noustava jaloittelemaan. Pitäisi myös aktivoida syviä lihaksia.

Raskaus tuntuu kyllä, mutta ei yhtään niin mahdottomalta kuin pelkäsin. Pystyn ja jaksan paljon asioita, saan nukuttua suht hyvin, ei väsytä. Mahtavaa! Täytyy muistaa nauttia jokaisesta päivästä niin kauan kuin tätä kestää.

Huomenna on pitkästä aikaa neuvola, edellisestä on varmaan jo yli kuukausi. Siellä pitää ainakin tulla ulos näiden kotisynnytyssuunnitelmien kanssa, sillä tarvitsen lähetteen vastasyntyneen napaverinäytettä varten. Kotikätilö ottaa näytteen, mutta labraa varten tarvitaan lähete. Saa nähdä, millaista palautetta neuvolan suunnalta tulee.

2 kommenttia:

  1. Heippa! Hienoa, että voit hyvin!Mielenkiinnolla luen blogiasi, kotisynnytys kiinnostaa kovasti. Kerrohan sitten, miten neuvolassa asiaan suhtauduttiin. Itse olen paljon miettinyt juuri tuota asiaa, että miten ulkopuoliset (ja läheiset) ihmiset suhtautuisi asiaan. Oletteko kertoneet ystäville ja sukulaisille kotisynnytysaikeista? Saanko vielä udella, että paljonko noin niinkuin suunnilleen kotisynnytys tulee kustantamaan?

    Syysterkuin Johanna

    VastaaPoista
  2. Vähän jännittää, miten huomenna käy! Ollaan kerrottu tähän mennessä lähinnä muutamalle ystävälle. Sellaisille, joiden tiesin suhtautuvan ymmärtävästi tai kannustavasti. Anopille kerron varmaan myös, olen lähinnä odotellut kysymystä siitä, mihin ollaan menossa synnyttämään, siitä olisi helppo aloittaa keskustelu. Omat vanhempani ovat niin eri linjoilla, että he saavat tiedon varmaan vasta jälkeenpäin. Tähän mennessä synnytyksestä ei ole kukaan kauheasti kysellyt, liekö sitten liian aikaista tai vaikuttaako, että on jo toinen lapsi...

    Kotisynnytys maksaa kuulemieni mukaan noin 400-2000 euroa eri puolilla Suomea riippuen kätilöstä. Eli uusi pesukone jää meiltäkin ostamatta :) Olisi pitänyt muuttaa ajoissa vaikka Ruotsiin... Mitään Kelan korvauksia ei saa, joten kaikki tulee itse kustannettavaksi. Tiedän ihmisiä, joille raha on ollut ainoa este synnyttää kotona, ja ymmärrän sen tosi hyvin. Niin kauan kuin kotisynnytysten määrä on marginaalinen, mitään muutosta on vaikea saada, mutta eihän se määrä nouse, kun kaikesta on tehty niin hankalaa.

    VastaaPoista