lauantai 12. marraskuuta 2011

Synnytyksestä toipuminen

Neuvolan fysioterapeutti sanoi, ettei synnytyksestä palautumista voi nopeuttaa. Minun on vähän vaikea uskoa, ettei mitään olisi tehtävissä. On tietysti totta, että lantionpohjan palautumiseen menee joka tapauksessa jonkin aikaa. Vaikka mitään ompeleita ei olisi tarvittu, niin venyminen on synnytyksen aikana niin äärimmäistä (ja tietysti muutokset ovat alkaneet jo raskauden aikana), että palautuminen kestää. Pinnalliset vatsalihakset ovat eriytyneet raskausaikana kauas toisistaan ja syvät lihaksetkaan eivät välttämättä ole kovin hyvässä kunnossa. Sitten on tietysti kaikki mahdolliset ompeleet ja hermotuksen palautuminen. Mutta vaikka toipuminen varmasti on yksilöllistä, niin varmasti jotenkin voi itse edesauttaa sitä.

Kuten jokin aika sitten kirjoitin, minua ahdistaa tällä hetkellä enemmän mahdollinen synnytyksen jälkeinen toimintakyvyttömyys, joka tuli yllätyksenä ekan synnytyksen jälkeen, kuin itse synnytys. Olen metsästänyt tietoa siitä, miten lantionpohjan vaurioita voi raskaudessa ja synnytyksessä ehkäistä. Tietoa on löytynyt myös siitä, mitä synnytyksen jälkeen voi tehdä toipumisen edistämiseksi.

Spinning Babies Blog korostaa lepäämistä. Synnytyksen jälkeen tulisi viettää 5 päivää välttäen kaikenlaista ei aivan pakollista kävelyä, portaita ja kantamista. Ei ruoanlaittoa, siivoamista tai ulkoilua. Ensimmäiset kaksi viikkoa pitäisi myös ottaa rauhassa. Toisen viikon aikana tai loppuvaiheessa voi lähteä ensimmäistä kertaa kävelylle. Seuraavien viikkojen aikana aina siihen asti, kun vauva on kuusiviikkoinen: yksi pidempi visiitti viikossa kodin ulkopuolelle. Ei edelleenkään raskasta siivousta, imurointia, asioiden poimimista lattialta tai vauvaa painavampia kantamuksia. Vauvaa olisi parempi kantaa kantoliinassa kuin esimerkiksi turvakaukalossa. Tänä aikana on myös hyvä tehdä lantionpohjaa vahvistavia harjoituksia, kevyttä joogaa tai muuta pientä syvien lihasten jumppaa joka päivä, tai ainakin tähdätä siihen ja tehdä niin monena päivänä kuin muistaa ja jaksaa. Liian aikainen kuormitus tai pinnallisiin vatsalihaksiin kohdistuva treeni voi enemmänkin hidastaa toipumista kuin nopeuttaa sitä.

Kuulostaako hurjalta? No joo. Toisaalta tämä on myös aavistuksen lohdullista. Synnytyksen jälkeen ei todellakaan tarvitse tehdä ja jaksaa mitään. Tietysti itselläni ja monella muullakin varmasti on ollut etenkin ekan lapsen syntymän jälkeen tarve todistaa itselleen ja muille, ettei mikään varsinaisesti ole muuttunut. Viikon päästä synnytyksestä voi jo käydä ulkona, shoppailemassa, juhlissa... Ja tietysti onkin tärkeää pitää huolta myös omasta henkisestä jaksamisesta. Jos pää meinaa hajota kotona lepäillessä, niin parempi varmasti lähteä ulos. Mutta lepääminen on myös ok, ja lantionpohjan kuormituksen vähentäminen minimiin voi tosiaan olla  eduksi. Ei ainakaan pitäisi olla mikään kunnia-asia näyttää, että minä kyllä pystyn ja jaksan ja ei tässä mitään.

Sitten on tietysti se, miten hyvin vaikka yksinhuoltajana tai useamman lapsen kanssa pystyy ottamaan rennosti. Jos ei kertakaikkiaan ole mahdollista saada auttavia käsiä ensi päivien ja viikkojen ajaksi, niin sitten ei ole. Silloin ei ole juuri vaihtoehtoja kuin jaksaa ja levätä sen verran kuin on mahdolllista. Toisaalta ehkä sitä apua voisi olla saatavilla, jos sitä oikeasti hyväksyisi ja yrittäisi järjestää - jos oman lepäämisen ja toipumisen priorisoi korkealle eikä ajattelisikaan hoitavansa kaiken itse. Olla siis terveen itsekäs.

Lantionpohjan kunto ei nimittäin ole mikään pikkujuttu. Minua jaksaa ärsyttää, miten siitä puhutaan lähinnä jonain seksielämän piristäjänä. Totuushan on, että aika moni ei synnytyksen jälkeisinä viikkoina tai kuukausina jaksa olla kovin kiinnostunut silloisesta tai edes tulevasta seksielämästään. Ja lisäksi seksistä voi täysin nauttia, vaikkei lantionpohja olisi missään huippukunnossa. Joten seksi on ainakin synnytyksen jälkeen aika huono motivaation lähde. Heikko lantionpohja ja muut syvät lihakset ovat kuitenkin tärkeä syy selkäkipujen ja liitoskipujen taustalla, tai virtsankarkailun. Heikot syvät  lihakset ovat riski varsinkin selän satuttamiselle esim. nostaessa vauvaa tai äkillisissä liikkeissä. Lantionpohjan hermotukseen on saattanut tulla synnytyksessä vaurioita, ja lihasten harjoittaminen auttaa hermovaurioiden korjaantumisessa. Etenkin jos suunnittelee joskus tulevaisuudessa haluavansa useampia lapsia, niin lantionpohja kannattaa raskauksien välillä treenata kuntoon. Muuten seuraavassa raskaudessa voi tulla eteen uusia tai entistä pahempia ongelmia.

Tämän voisi allekirjoittaa nimimerkillä "kokemusta on"... Yksi harhaluulo on, että lantionpohja ja syvät lihakset palautuvat itsekseen. No ehkä nuoret parikymppiset (toisin kuin me vanhat parikymppiset) hyväkuntoiset ensisynnyttäjät ovat paremmassa asemassa. Varmasti on perinnöllisiä taipumuksia, ikään, raskauteen ja synnytykseen ja fyysiseen kuntoon liittyviä tekijöitä, joiden ansiosta jotkut todella toipuvat kuin itsestään. Toisaalta monesti halu jaksaa ja pystyä sumentaa hieman sitä oman kehon kuuntelua, jos se nyt ylipäänsä on (ollut) kovin hyvin hanskassa. Jos vauvajumpan ohjaaja sanoo, että tehkää omien tuntemuksien mukaan, niin puolet tekee niin paljon ja kovaa kuin vain suinkin jaksavat...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti