Synnyttäminen täysin ilman kipua on houkutteleva ajatus. Tuleva synnyttäjä saa kuulla ja lukea, miten synnytyskipu on pahinta mahdollista kipua, jota ei voi verrata mihinkään ja jonka veroista muutoin harva elämässään kokee. Ei kai kukaan täysjärkinen vapaaehtoisesti kieltäydy kivunlievityksestä?
Kotisynnytyksessä ei ole käytettävissä sairaaloiden tarjoamaa lääkkeellistä kivunlievitystä kuten epiduraalia tai opiaatteja. En silti kuvittele olevani mikään supersynnyttäjä, joka selviää ilman mitään kivunlievitystä - todellakaan! Kipu on monimutkainen juttu ja synnytyskipu vielä monimutkaisempi. Pari yleisesti toistuvaa väitettä on auttanut minua pääsemään paremmin sisälle siihen, mistä kaikesta kivussa on kyse.
1. ”Synnytyskipua pitää lievittää niin kuin mitä tahansa muuta kovaa kipua eli mieluiten poistaa se kokonaan.”
Kipu ei jalosta ketään. Synnytyskipu ei ole mikään poikkeus. Kipua pitää hoitaa - mutta mitä kivun hoitaminen oikeastaan tarkoittaa? Jos menen polvileikkaukseen, on selvää, että haluan kivun kokonaan pois ja nykylääketieteen avulla se onnistuukin melkoisen hyvin, eikä täysi puudutus vaikuta leikkauksen etenemiseen. Vammasta tai leikkauksesta aiheutuva kipu on syytäkin lievittää täysin, koska lievityksestä on pelkästään hyötyä verrattuna kivun hoitamatta jättämiseen. Ihmiset osaavat kyllä yleensä antaa vahingoittuneen kehonosan levätä ja parantua ilman massiivista kipuakin. Synnytyskipu on kuitenkin erilaista kipua kuin vaikka murtuneen jalan kipu. Synnytys on kehon normaali prosessi, jossa kipu liittyy kohtulihaksen toimintaan kohdunsuun avautuessa ja työntäessä vauvaa ulos maailmaan. Supistuskipu saa oman mielihyvä- ja kivunlievityshormonitoiminnan liikkeelle, ja samalla hormonieritys edistää synnytystä. Parhaat kivunlievitystavat helpottavat kipua, mutta eivät häiritse synnytyksen etenemistä.
Tehokkaimmat synnytyskivun lievitystavat kuten epiduraali- ja spinaalipuudutus vievät kivun yleensä kokonaan pois, mutta ne voivat myös olla liiallisia ja vaikuttaa negatiivisesti synnytyksen kulkuun. Kipua ei tunnu, mutta supistukset voivat heikentyä, verenpaine laskea ja virtsaaminen vaikeutua. Lantionpohjan lihasten kyky ohjata vauvaa optimaaliseen asentoon heikentyy, jolloin vauva voi jäädä virheasentoon tai kokonaan jumiin. Puudutteiden ongelmiin on hoitokeinoja: oksitosiinitippa tehostamaan supistuksia, katetrointi, vauvan ja synnyttäjän voinnin elektroninen valvonta, ponnistuksen avustaminen imukupilla (ja joissain tapauksissa kiireellinen/hätäsektio). Vauva saadaan kyllä ulos, mutta usein tarvitaan enemmän toimenpiteitä ja ompeleita. Puudutteilla on paikkansa - ekassa synnytyksessä epiduraali tuli todella tarpeeseen - eikä kaikissa tapauksissa esiinny mitään haittavaikutuksia. Ihanteellisinta minusta kuitenkin olisi, jos synnytystä hoidettaisiin niin, ettei näihin kovempiin keinoihin tarvitsisi turvautua.
2. ”Kipu on aina kamalaa kärsimystä.”
Vaikka ihmisten sanotaan ”kärsivän kivusta”, niin kipu ja kärsimys ovat eri asioita. Olen törmännyt sellaiseenkin määritelmään, että kipu on fyysinen ja kärsimys emotionaalinen tuntemus. Ihminen voi kärsiä tuntematta kipua - ja myös tuntea kipua ilman kärsimystä. Kivusta tekee kärsimystä pelko, yksinäisyys, turvattomuus, ahdistus, välinpitämätön kohtelu ja tunne siitä, että on menettänyt täysin tilanteen hallinnan.
Kivun hoito synnytyksessä on minusta lähtökohtaisesti eri asia kuin kivun poistaminen kokonaan. En todellakaan vähättele fyysisen supistuskivun voimakkuutta yhden hyvin kivuliaan synnytyksen kokeneena, mutta kipua voidaan hoitaa tavoilla, jotka pitävät sen siedettävissä rajoissa. Lääkkeettömät kivunlievitysmenetelmät voivat olla tarpeeksi tehokkaita. Ne eivät vie kipua pois, mutta ne voivat olla juuri riittäviä, jottei kipu muutu kärsimykseksi. Eikä lääkkeettömistä menetelmistä tule haitallisia sivuvaikutuksia. Synnytys pääsee etenemään, supistukset vievät synnytystä kohti syntymää, kun vauva pystyy kääntymään ja laskeutumaan optimaalisessa asennossa.
Kipu ei tietenkään saa olla sietokyvyn ylittävää. Jos kivulta ei pysty yhtään rentoutumaan, hengittämään ja koko maailma tuntuu kaatuvan, synnytyskin etenee varmasti paremmin, kun kipu on saatu kuriin vaikka epiduraalin avulla. Hyvä synnytyskokemus ei läheskään aina riipu yksinomaan tehtyjen toimenpiteiden määrästä, vaan psyykkisistä tekijöistä, kuten siitä miten hyvin tilanne tuntuu olevan synnyttäjän hallinnassa. Synnytyskokemus voi olla positiivinen, vaikka se olisi päätynyt imukuppiin ja repeämiin. Silti toivon ainakin omalla kohdallani, että puuttumiselta synnytyksen kulkuun voitaisiin välttyä.
Lääkkeettömien kivunlievitystapojen ongelma on lähinnä se, että ne vaativat valmistautumista. Rentoutuminen ja hengittäminen supistuksen aikana on helpommin sanottu kuin tehty. Tietoinen lihasten rentouttaminen vaatii ainakin minulta paljon harjoittelua, samoin äänenkäyttö vaatii totuttelua. Erilaisiin synnytystä helpottaviin asentoihin on hankala hakeutua, jos ne eivät ole ennalta tuttuja eikä kukaan niihin synnytyksen aikana ohjaa. Asentoharjoitukset ovat tehokkaimmillaan jo raskauden aikana, jotta vauva olisi hyvässä tarjonnassa heti synnytyksen alussa. Suihku yleensä on synnytyksessä saatavilla, mutta usein tehokkaampi synnytysamme ei ole kaikkien käytössä, ellei sitä ole älynnyt toivoa tai hankkia. TENS-laite pitää vuokrata tai hankkia itse ennen synnytystä. Valmistautumatta etukäteen käytössä on melkoisen rajattu määrä lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä. Tietysti jos synnytys on lyhyt, niin vähemmälläkin saattaa pärjätä hyvin.
On mielenkiintoista, että niin suurella osalla ihmisistä (jotka eivät edes ole itse synnyttäneet) on sellainen käsitys, että synnyttäminen on äärimmäisen kivuliasta ja riskialtista. Minusta on huono lähtökohta, jos odottaa synnytyksen aikana kokevansa pahinta mahdollista kipua. Silloin sitä oikein psyykkaa itseään siihen, että kipu tulee olemaan hirveää. Mitä enemmän olen lukenut, sitä enemmän uskon, ettei synnytyskipu automaattisesti ole niin hirvittävää kipua, ettei siitä voisi selvitä lääkkeettömän kivunlievityksen avulla. Lääkkeettömillä menetelmillä ei ole samanlaisia mahdollisia haittavaikutuksia kuin puudutteilla ja kipulääkkeillä. Toisaalta lääkkeetön kivunlievitys vaatii toimiakseen (etenkin pidemmässä synnytyksessä) valmistautumista ja kätilön tai ainakin tukihenkilön tukea synnytyksen aikana.
Pitää varmaan lisätä vielä tähän loppuun, että ajattelen tätä kirjoittaessa lähinnä spontaanisti käynnistyvää alatiesynnytystä. Jos synnytyksen käynnistämiseen tai synnytyksen aikana käytetään keinotekoista oksitosiinia, supistukset ovat yleensä kivuliaampia kuin tavallisesti. Se johtuu paitsi niiden voimakkuudesta, myös siitä että oksitosiinitippa ei saa kehon omia kivunlievityshormoneja liikkeelle. En ole yhtään niin varma, että käynnistetystä synnytyksestä voisi selvitä lääkkeettömästi, ellei synnytys sitten ole todella nopea. Toivottavasti käynnistykseen ei tarvitse tälläkään kertaa päätyä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti