Ja kaikkihan meni toisin

Synnytyksen jälkeen olen tajunnut, miten paljon toiseen synnytykseen valmistautumisessa oli ensimmäisestä synnytyksestä toipumista. Olin raskausaikana valmistautunut huolella ja perusteellisesti - mutta ennen kaikkea olin valmistautunut käymään läpi esikoisen synnytyksen toistamiseen. Uskoin täysin kokevani samalla lailla etenevän synnytyksen, hieman nopeutettuna ehkä, mutta en sellaisena kiitorataversiona, joka siitä lopulta tuli.

Toiseen synnytykseen valmistautuminen onkin ihan erilaista, koska se yksi kokemus on jo takana. Jos ensimmäinen synnytyskokemus on ollut voimakas, ja etenkin voimakkaasti negatiivinen, niin suuri osa valmistautumisessa on sen läpikäymistä. Mitä oikeastaan tapahtui, mikä meni pieleen, mitä olisi voinut tehdä toisin ja mitä haluan tehdä tällä kertaa toisin. En tiedä, pystyykö kokemusta käsittelemään loppuun ja jättämään taakseen vielä raskausaikana. Minulla ensimmäinen synnytyskokemukseni vaikutti vielä synnytyksen aikana, ja meinasi johtaa siihen, ettei kotikätilö ollut ehtiä ajoissa paikalle. Vertasin mielessäni tuntemuksiani esikoisen synnytykseen ja tein sen perusteella täydellisen virhearvion synnytyksen vaiheesta. En kerta kaikkiaan voinut uskoa, että synnytys etenisi niin nopeasti: olin valmis ponnistamaan jo tunti tai puolitoista siitä hetkestä, kun olin noussut sängystä. Ehdin olla jalkeilla kaksi tuntia, ja vauva olikin jo maailmassa.

Toinen alatiesynnytys usein on nopeampi kuin ensimmäinen, etenkin jos synnytysten välissä ei ole kulunut kovin montaa vuotta. Uskon kuitenkin, että on muita, ehkä tärkeämpiäkin tekijöitä. Yksi niistä on vauvan asento ja tarjonta, josta olen kirjoittanut paljon. Tällä kertaa vauva oli optimaalisessa tarjonnassa synnytyksen alkaessa, eikä avosuisessa niin kuin viimeksi todennäköisesti kävi. Hengitys- ja rentoutumisharjoituksilla ja aamuyöllä myös TENS-laitteella oli suuri vaikutus siihen, että pystyin lepäämään sängyssä lähes koko avautumisvaiheen ajan, illasta aamukuuteen. Ennen kaikkea olin rento ja luottavainen, tiesin että minulla on paljon keinoja ja tukea kivusta selviämiseen. Äänenkäytöstä oli todella suurta apua eivätkä voimakkaatkaan supistukset tuntuneet hallitsemattomalta kivulta. Lisäksi tiesin, että saisin olla kotona, minun ei tarvitsisi lähteä mihinkään ja minulla olisi luotettava ja turvallinen kätilö auttamassa. Jos pelko ja jännitys voivat hidastaa synnytystä, niin rentous ja turvallisuudentunne varmasti tällä kertaa nopeuttivat sitä.

Kaikki kävi lopulta niin nopeasti, että en tarvinnut kätilön tukea kuin vasta ponnistusvaiheessa ja vauvan synnyttyä. Amme jäi pumppaamatta. Ainoa hieman harmittava juttu onkin se, etten päässyt synnyttämään veteen, mutta se on hyvin pieni pettymys, koska kaikki sujui ilmankin niin hyvin. Synnytyksen jälkeen oli ihanaa olla omassa kodissa. Kaikessa rauhassa. Ja nyt todella tuntuu, että ensimmäinen synnytys on vain muisto, joka ei enää vaivaa mieltä.

Miten vauvan tarjontaan voi vaikuttaa

Kirjoittelen vielä vähän lisää vauvan asennon vaikutuksesta ja siihen vaikuttamisesta. Kommenttilootasta poimin kysymyksen: "Mun masuvauva on muuten myös kääntynyt selkä oikealle puolelle päin, kun se on tähän asti majaillut yleensä selkä vasemmalla puolella. Viitsistkö laittaa tarkempaa linkkiä mitä vauva asennon parantamiseksi voi tehdä?"

Ensinnäkin, vauvan asennosta ei tarvitse ottaa suuria paineita ennen synnytyksen käynnistymistä (note to self!) ainakaan jos ei kyseessä ole perä- tai poikkitila. (Mitä tehdä, jos vauva on perätilassa?) Oikeasta raivotarjonnasta vauvat kyllä useammin kääntyvät avosuiseen tarjontaan, ja joutuvat synnytyksen aikana aina kääntymään hieman ylimääräistä kierrosta, mutta ennen synnytystä asennon muutokset ovat ihan tavallisia. Vauvat kääntyilevät ennen kiinnittymistä ja sen jälkeen. Omani kääntyi takaisin vasemmalle, ja kyllä se tietysti mieltä vähän rauhoittaa, vaikkei välttämättä olekaan tässä vaiheessa vielä niin merkityksellistä.

Joka tapauksessa loppuraskaudessa kannattaa viettää paljon aikaa vauvan kääntymistä helpottavissa asennoissa, ja erityisesti silloin, jos vauva viihtyy pitkään jossain muussa kuin optimaalisessa asennossa (vasen raivotarjonta) ja synnytys alkaa lähestyä. Rutiininomaisesti kannattaa istua tuolilla/jumppapallolla/lattialla aina  pystyasennossa tai nojaten eteenpäin (esim. pöytään), viettää aikaa konttausasennossa lattialla ja pyöritellä päivän mittaan lantiota (istuen, seisten tai nelinkontin). Taaksepäin nojautuvaa/puoli-istuvaa asentoa kannattaa välttää niin paljon kuin mahdollista, sillä sen on todettu olevan yhteydessä avosuiseen tarjontaan.

Spinning Babies -sivujen Techniques -osiossa on paljon erilaisia harjoituksia ja tekniikoita, joita voi käyttää loppuraskaudessa tasapainottamaan lantion asentoa, lantionpohjan lihaksistoa ja auttamaan vauvaa kääntymään optimaaliseen asentoon synnytystä varten. Suomeksi löytyy kolme videota aiheesta Samoja tekniikoita voi tarvittaessa käyttää myös synnytyksessä. Pari hyvää harjoitusta, joita olen lisäksi itse tehnyt:

• Seiso noin metrin päässä pöydästä, taivuta eteenpäin vartalo noin 90 asteen kulmaan ja nojaa ranteilla pöytään. Anna pään roikkua rentona ja pidä polvet ja kyynärpäät aavistus koukussa. Anna selän venyä pitkäksi ja pysy asennossa niin kauan kuin tuntuu mukavalta. Päästä kädet lopuksi rennoiksi kohti lattiaa ja nouse varovasti selkä pyöreänä ylös
• Alaspäin katsova koira - jos on tuttu entuudestaan tai joogatunnilla ohjataan.
• Alaspäin katsova koira, polvet maassa tai esim. sohvan reunalla ja kyynärpäihin nojaten. Kevyempi versio. Ohjeet, myös videoita, löytyy Spinning Babies -sivulta kohdasta Inversion.
• Lantionnosto nikama nikamalta selinmakuulla - jos tuntuu hyvältä ja muista keskivartalon lihasten hyvä tuki, ettei selkä pääse retkahtamaan.
• Hartiaseisonta jalkapohjat seinää vasten - jos on tehnyt aiemmin ja jaksaa pitää keskivartalon tuen liikkeen aikana. Kaikki ylösalaiset asennot ovat hyviä, mutta ne pitää tehdä hallitusti.

Bebesinfon artikkeli on ihan hyvä johdatus siihen, mitä merkitystä vauvan asennolla tai tarjonnalla on synnytyksen kannalta ja mitä sille voi tehdä. Tosin siinä on pieniä epätarkkuuksia, mutta ei varsinaisia virheitä kuitenkaan. Olen aiemminkin kirjoittanut, että tekstin tyyli hieman ärsyttää... mutta hyvää asiaa siinä on myös.

Entä jos vauva on vielä synnytyksen käynnistyessä tai sen aikana virheasennossa? Samat yleiset neuvot pätevät kuin loppuraskaudessakin, eli edellä mainitut asennot ja tekniikat. On olemassa myös erityisiä tekniikoita, joita voi käyttää, kun vauvan virheasento tiedetään esimerkiksi avosuiseksi (engl. Occiput Posterior eli OP). Näiden suhteen asiantuntevasta synnytysavusta voi olla korvaamaton hyöty, sillä monissa tekniikoissa tarvitaan toista ihmistä ja ylipäänsä kyseessä on niin laaja aihe, että se vaatii jonkin verran perehtymistä. Olen tehnyt itselleni muistiinpanoja, mutta epäilen, että synnytyksen aikana ne opit katoavat kuitenkin jonnekin...

Ja vielä kuva, joka havainnollistaa erilaisia vauvan asentoja. Oikealla ylhäällä Left Occiput Transverse, Left Occiput Anterior ja Occiput Anterior ovat tavoiteltavia asentoja, vasemmalla alhaalla Left Occiput Posterior kääntyy myös helpommin oikeaan asentoon, vaikka onkin avosuinen tarjonta. Muut ovatkin vähän hankalampia.

Täysikokoinen kuva löytyy: http://spinningbabies.com/images/stories/babypositions/bellyMapping/_katie-belly-rose-wroa.web.jpg