Raskaus ja synnytys ovat alkusoittoa kaikelle sille loppuelämälle, jossa tiettyinä hetkinä on oman jaksamiskykynsä äärirajoilla. Vauva saattaa huutaa tuntikausia keskellä yötä, vaatii jatkuvaa kantamista, tai taapero oksentaa monta tuntia putkeen. Synnytyksessä tulee vaihe, jolloin supistukset tulevat tiheästi toinen toisensa perään, ajantaju hämärtyy ja paniikki alkaa iskeä. Paras saamani neuvo kuuluu: yksi kerrallaan. Yksi askel vauva sylissä, yksi yöherääminen, yksi supistus. Silloin kun tilanne on päällä ja voimat alkavat loppua, ei ole oikea aika miettiä, mitä vielä on edessä, tai pyöritellä pidemmän tähtäimen ratkaisuja, muutoksia ja sitä, miten tilanteesta pääsisi pois. Silloin auttaa, kun keskittyy selviämään juuri siitä kyseisestä minuutista.
Tämän tekniikan voisi lisätä edellisen postauksen keinoihin selvitä synnytyksestä järjissään. Samaa ajatusta voi soveltaa sellaisiin myöhemmin vastaan tuleviin tilanteisiin kuten imetysongelmiin. Silloinkin voi asettaa takarajan: jaksan vielä yhden imetyskerran, yhden päivän tai viikon. Tietysti eteen voi tulla yllättäenkin piste, jossa ei vaan jaksa enää, yhtäkään. Ja joskus on myös tehtävä niitä ratkaisuja ja muutoksia, kenenkään ei tarvitse alkaa marttyyriksi. Ja tietysti on tilanteita, joita ei tule sietää, kuten väkivaltaa tai sen uhkaa. Mutta joissain tilanteissa on loppujen lopuksi helpompaa itselle keskittyä selviämään juuri siitä hetkestä kuin lähteä muuttamaan olosuhteita. Synnytyksessä ja lasten kanssa kaikki tilanteet ja vaiheet ovat kuitenkin jatkuvassa muutoksessa, ja se muutos saattaa olla aivan nurkan takana.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mielikuvaharjoittelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mielikuvaharjoittelu. Näytä kaikki tekstit
torstai 18. elokuuta 2011
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Mielikuvat synnytyksessä
Tässä artikkeli erilaisten mielikuvien ja affirmaatioiden käytöstä synnytyskivun lievittämiseksi: Mielikuvista apua synnytykseen.
torstai 11. elokuuta 2011
Unelmasynnytys
Usein kuulee sanottavan, ettei synnytystä voi eikä pidä suunnitella etukäteen. Olisiko kuitenkin mahdollista, että poikkeuksien ja yllätysten kohtaaminen on helpompaa, jos on miettinyt, missä ja millä tavoin haluaa synnyttää, millaiseksi haluaa tuntea olonsa? Jos mielikuvilla, ajatuksilla ja visualisoinnilla on vaikutusta, niin positiiviset, vahvat ajatukset toimivat varmasti paremmin kuin epämääräiset "mitä vain voi tapahtua" -ajatukset. Tietysti synnytyksessä mitä vaan voi tapahtua, mutta minulla ainakin epävarmuuteen ja ennakoimattomuuteen keskittyminen vain lisää ahdistusta.
Millainen olisi oma unelmasynnytykseni? Olen miettinyt paljon sitä, mitä pelkään ja mikä ahdistaa. Entä jos kaikki menisikin aivan nappiin, millaista se olisi? Tässä skenaariossa on ehkä mukana hitunen yltiöpositiivista liioittelua, mutta se on kuitenkin täysin mahdollinen.
Supistukset alkavat aamulla hyvin levätyn yön jälkeen. Viritän TENS-laitteen elektrodit selkään, ja se auttaa hyvin. Pystyn puuhailemaan kaikenlaista, liikkumaan ja lepäilemään. Supistukset tulevat säännöllisesti ja alkavat vähitellen muuttua kipeämmiksi. Olen rauhallinen ja iloinen siitä, että synnytys on käynnissä. Tuntuu, että tiedän, mitä tapahtuu ja kipu pysyy TENSin, lämpöpakkauksen, liikkumisen, hieronnan, äänenkäytön ja hengittämisen avulla hyvin aisoissa. Pysyn rentona myös supistusten aikana. Kun supistukset yltyvät, alan valmistautua siirtymään ammeeseen. Lämmin vesi ja painottomuus auttavat rentoutumaan ja vievät kivulta pahimman terän pois. Kätilö ja kumppanini muistuttavat, että jokainen supistus tuo vauvaa lähemmäs. Rentoutan tietoisesti lantionpohjan lihakset, reidet ja vatsan ja hengitän hyviä hengityksiä. Maailma tuntuu vähitellen katoavan ympäriltä, ja keskityn ainostaan kohtaamaan supistukset, hengittämään ja rentoutumaan. Kipu on voimakasta, mutta kestettävää. Luotan, että muut pitävät huolen kaikesta tarvittavasta. Kätilö ja kumppanini ovat paikalla, jos heitä tarvitsen, he antavat minun olla halutessani rauhassa ja huolehtivat, että minulla on hyvä olla. Olen rento ja keskittynyt ja tunnen oloni turvalliseksi ja varmaksi. Kun supistukset alkavat tuntua kestämättömiltä, onkin jo aika ponnistaa. Olen joko ammeessa tai kuivalla maallla polviseisonnassa tai synnytysjakkaralla. Tuntuu kuin kehoni ponnistaisi itsestään, minun tarvitsee vain rentouttaa lantionpohjan lihakset ja antaa mennä. Kuvittelen, miten maa vetää vauvaa puoleensa joka supistuksella. Muutaman ponnistuksen jälkeen syntyy ensin pää ja sitten hartiat. Saan vauvan syliin ja rinnalle. Muutaman kymmenen minuutin kuluessa syntyy istukka, ja napanuora leikataan, kun se on lakannut sykkimästä. On rauhallista ja onnellista.
Kuulostaapa ihanteelliselta! On muuten melkoisen hankalaa kirjoittaa ainoastaan myönteisiä lauseita ilman yhtäkään kieltosanaa. Helpommin sanoisin, mitä en halua ja en toivo tapahtuvan, mutta toimisiko se yhtä hyvin? Lapsen kanssa sen jo huomaa, että käskyt (tai kehoitukset) ovat tehokkaampia kuin kiellot. Kiellot joka tapauksessa kohdistavat huomion siihen, mitä kielletään. Kieltoihin ei sisälly yhtä voimakasta viestiä siitä, miten sitten pitäisi toimia.
Ja se edellisen postauksen tavoitekuva... Kuvan pitäisi olla jollain lailla vahvoja tunteita herättävä, joka toimii juuri minulle ja jonka saan helposti palautettua mieleeni. Voisin varmaan vielä selata esikoisen vauvakuvia, jos sieltä löytyisi joku äärimmäisen suloinen otos vastasyntyneestä. (Ei pitäisi olla kovin vaikeaa!)
Millainen olisi oma unelmasynnytykseni? Olen miettinyt paljon sitä, mitä pelkään ja mikä ahdistaa. Entä jos kaikki menisikin aivan nappiin, millaista se olisi? Tässä skenaariossa on ehkä mukana hitunen yltiöpositiivista liioittelua, mutta se on kuitenkin täysin mahdollinen.
Supistukset alkavat aamulla hyvin levätyn yön jälkeen. Viritän TENS-laitteen elektrodit selkään, ja se auttaa hyvin. Pystyn puuhailemaan kaikenlaista, liikkumaan ja lepäilemään. Supistukset tulevat säännöllisesti ja alkavat vähitellen muuttua kipeämmiksi. Olen rauhallinen ja iloinen siitä, että synnytys on käynnissä. Tuntuu, että tiedän, mitä tapahtuu ja kipu pysyy TENSin, lämpöpakkauksen, liikkumisen, hieronnan, äänenkäytön ja hengittämisen avulla hyvin aisoissa. Pysyn rentona myös supistusten aikana. Kun supistukset yltyvät, alan valmistautua siirtymään ammeeseen. Lämmin vesi ja painottomuus auttavat rentoutumaan ja vievät kivulta pahimman terän pois. Kätilö ja kumppanini muistuttavat, että jokainen supistus tuo vauvaa lähemmäs. Rentoutan tietoisesti lantionpohjan lihakset, reidet ja vatsan ja hengitän hyviä hengityksiä. Maailma tuntuu vähitellen katoavan ympäriltä, ja keskityn ainostaan kohtaamaan supistukset, hengittämään ja rentoutumaan. Kipu on voimakasta, mutta kestettävää. Luotan, että muut pitävät huolen kaikesta tarvittavasta. Kätilö ja kumppanini ovat paikalla, jos heitä tarvitsen, he antavat minun olla halutessani rauhassa ja huolehtivat, että minulla on hyvä olla. Olen rento ja keskittynyt ja tunnen oloni turvalliseksi ja varmaksi. Kun supistukset alkavat tuntua kestämättömiltä, onkin jo aika ponnistaa. Olen joko ammeessa tai kuivalla maallla polviseisonnassa tai synnytysjakkaralla. Tuntuu kuin kehoni ponnistaisi itsestään, minun tarvitsee vain rentouttaa lantionpohjan lihakset ja antaa mennä. Kuvittelen, miten maa vetää vauvaa puoleensa joka supistuksella. Muutaman ponnistuksen jälkeen syntyy ensin pää ja sitten hartiat. Saan vauvan syliin ja rinnalle. Muutaman kymmenen minuutin kuluessa syntyy istukka, ja napanuora leikataan, kun se on lakannut sykkimästä. On rauhallista ja onnellista.
Kuulostaapa ihanteelliselta! On muuten melkoisen hankalaa kirjoittaa ainoastaan myönteisiä lauseita ilman yhtäkään kieltosanaa. Helpommin sanoisin, mitä en halua ja en toivo tapahtuvan, mutta toimisiko se yhtä hyvin? Lapsen kanssa sen jo huomaa, että käskyt (tai kehoitukset) ovat tehokkaampia kuin kiellot. Kiellot joka tapauksessa kohdistavat huomion siihen, mitä kielletään. Kieltoihin ei sisälly yhtä voimakasta viestiä siitä, miten sitten pitäisi toimia.
Ja se edellisen postauksen tavoitekuva... Kuvan pitäisi olla jollain lailla vahvoja tunteita herättävä, joka toimii juuri minulle ja jonka saan helposti palautettua mieleeni. Voisin varmaan vielä selata esikoisen vauvakuvia, jos sieltä löytyisi joku äärimmäisen suloinen otos vastasyntyneestä. (Ei pitäisi olla kovin vaikeaa!)
maanantai 8. elokuuta 2011
Ajatuksen voimalla?
Jos edellisestä postauksesta ei ihan käynyt ilmi, niin suhtaudun edelleen melkoisen kriittisesti kaikenlaisiin näin saat ystäviämenestystävaikutusvaltaa -opuksiin ja kurssituksiin. Siis sellaisiin, joissa tärkeintä on vain muuttaa omia ajatuksiaan ja kaikki muuttuu, tai siis minä muutun menestyjäksi, paremmaksi ihmiseksi, mitä ikinä. Olen suhtautunut ajatukseen keskusteluterapiastakin aika nuivasti, koska mihin asiat siitä loputtomasta keskustelusta sitten muuttuisivat. Edelleen olen sitä mieltä, ettei kaikkia ongelmia voi ratkaista keskustelemalla tai ajatusten voimalla. Usein on muutettava olosuhteita, tarvitaan tekoja ja toimintaa. Fyysinen valmentautuminen esimerkiksi nyt juuri synnytykseen on tärkeää, ja minun onkin ollut helppo motivoida itseni tekemään hengitysharjoituksia ja liikkumaan. Toisaalta olen alkanut uskoa, että molemmat yhdessä, mielensisäinen ajatustyö yhdistettynä fyysiseen harjoitukseen vie pisimmälle.
Olen tajunnut, että on eroa asioiden ja ajatusten vatvomisella ja niiden käsittelyllä. Joskus riittää, että ongelman ja hankalat tunteet ja tapahtumat käy läpi, joko mielessään, keskustellen, kirjoittamalla tai miten vaan. Siinä voi jo syntyä ajatus ratkaisuista, tai joskus on tarpeeksi, että asiat saa purettua auki. Mutta ei se aina riitä, viimeistään siinä vaiheessa, kun alkaa itsekin kyllästyä loputtomaan vatvomiseen, ja tuntuu, ettei varsinainen ongelma ole siitä mihinkään kadonnut, niin tarvitaan jotain muuta.
Anna Wilsby (josta kirjoitin pari postausta sitten) jakaa henkisen valmentautumiseen synnytykseen kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa on keskeistä itsetuntemuksen lisääminen, omien pelkojen, reaktioiden ja aikaisempien kokemusten läpi käyminen. Tämä on siis se vatvomisosio. Toisessa osassa laaditaan "matkasuunnitelma" mielikuvaharjoittelun avulla. Kolmanneksi mietitään keinoja suunnitelman toteuttamiseksi itse synnytyksessä. Alkaa tuntua, että olen kirjoittanut paljon synnytykseen liittyvistä peloista ja siitä, mikä ensimmäisessä synnytyksessä tuntui pahalta. Ehkä olisi aika siirtyä eteenpäin.
Eli mielikuvaharjoittelusta osa yksi. Piti ihan googlata, onko "tavoitekuva" (målbild) mikään sana. Tavoitekuva joka tapauksessa on jonkinlainen visuaalinen ajatus siitä, mihin on pyrkimässä, miltä asiat näyttävät, kun tavoite on saavutettu. Ihmisillä on taipumusta juuttua tavoitteen tiellä oleviin esteisiin ja ongelmiin, vaikka psykologisesti tehokkaampaa olisi keskittyä lopputulokseen. Toiseksi Wilsby väittää, että ihmiset yleensä alkavat jarruttaa juuri ennen tavoitteeseen pääsyä sen sijaan, että kiihdyttäisivät maalilinjan yli. Synnytyksen kannalta hyvä tavoitekuva auttaa keskittymään tavoitteeseen esteiden sijaan. Sen voi ottaa käyttöön heti synnytyksen alussa, ja kuvan palauttaminen mieleen auttaa keskittymään ja jaksamaan synnytyksen aikana. Tavoitekuvan pitäisi sijoittua tarpeeksi kauas synnytyksen jälkeen - jos jotain yllättävää tapahtuu synnytyksessä, niin mielikuva vauvasta turvakaukalossa matkalla kotiin on parempi kuin kuva vauvasta rinnalla heti syntymän jälkeen. Tavoitekuvan voi myös muotoilla lauseeksi. Wilsby ehdottaa, että hyviä lauseita voi kirjoittaa lapuille ja kiinnittää vaikka jääkaapin oveen (en kyllä ehkä kehtaa).
Ei se ota, jos ei annakaan... Periaatteessa uskon kyllä erilaisten psykologisten tekniikoiden toimivuuteen. Käytännössä menetelmät tuntuvat jotenkin... vierailta. Kai sitä voisi tehdä pienen ihmiskokeen. Seuraavaksi pitäisi pohtia, millainen olisi unelmasynnytykseni.
Olen tajunnut, että on eroa asioiden ja ajatusten vatvomisella ja niiden käsittelyllä. Joskus riittää, että ongelman ja hankalat tunteet ja tapahtumat käy läpi, joko mielessään, keskustellen, kirjoittamalla tai miten vaan. Siinä voi jo syntyä ajatus ratkaisuista, tai joskus on tarpeeksi, että asiat saa purettua auki. Mutta ei se aina riitä, viimeistään siinä vaiheessa, kun alkaa itsekin kyllästyä loputtomaan vatvomiseen, ja tuntuu, ettei varsinainen ongelma ole siitä mihinkään kadonnut, niin tarvitaan jotain muuta.
Anna Wilsby (josta kirjoitin pari postausta sitten) jakaa henkisen valmentautumiseen synnytykseen kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa on keskeistä itsetuntemuksen lisääminen, omien pelkojen, reaktioiden ja aikaisempien kokemusten läpi käyminen. Tämä on siis se vatvomisosio. Toisessa osassa laaditaan "matkasuunnitelma" mielikuvaharjoittelun avulla. Kolmanneksi mietitään keinoja suunnitelman toteuttamiseksi itse synnytyksessä. Alkaa tuntua, että olen kirjoittanut paljon synnytykseen liittyvistä peloista ja siitä, mikä ensimmäisessä synnytyksessä tuntui pahalta. Ehkä olisi aika siirtyä eteenpäin.
Eli mielikuvaharjoittelusta osa yksi. Piti ihan googlata, onko "tavoitekuva" (målbild) mikään sana. Tavoitekuva joka tapauksessa on jonkinlainen visuaalinen ajatus siitä, mihin on pyrkimässä, miltä asiat näyttävät, kun tavoite on saavutettu. Ihmisillä on taipumusta juuttua tavoitteen tiellä oleviin esteisiin ja ongelmiin, vaikka psykologisesti tehokkaampaa olisi keskittyä lopputulokseen. Toiseksi Wilsby väittää, että ihmiset yleensä alkavat jarruttaa juuri ennen tavoitteeseen pääsyä sen sijaan, että kiihdyttäisivät maalilinjan yli. Synnytyksen kannalta hyvä tavoitekuva auttaa keskittymään tavoitteeseen esteiden sijaan. Sen voi ottaa käyttöön heti synnytyksen alussa, ja kuvan palauttaminen mieleen auttaa keskittymään ja jaksamaan synnytyksen aikana. Tavoitekuvan pitäisi sijoittua tarpeeksi kauas synnytyksen jälkeen - jos jotain yllättävää tapahtuu synnytyksessä, niin mielikuva vauvasta turvakaukalossa matkalla kotiin on parempi kuin kuva vauvasta rinnalla heti syntymän jälkeen. Tavoitekuvan voi myös muotoilla lauseeksi. Wilsby ehdottaa, että hyviä lauseita voi kirjoittaa lapuille ja kiinnittää vaikka jääkaapin oveen (en kyllä ehkä kehtaa).
Ei se ota, jos ei annakaan... Periaatteessa uskon kyllä erilaisten psykologisten tekniikoiden toimivuuteen. Käytännössä menetelmät tuntuvat jotenkin... vierailta. Kai sitä voisi tehdä pienen ihmiskokeen. Seuraavaksi pitäisi pohtia, millainen olisi unelmasynnytykseni.
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Halvempaa synnytysvalmennusta
En ole koskaan ollut ihminen, joka käy työväenopiston kursseilla tai lukee elämäntaito-oppaita. Olen myös hyvin sisäistänyt sellaisen kuntosalimentaliteetin, jossa fyysinen treenaus on olennaisinta ja kaikenlainen rentoutumisharjoittelu on jokseenkin turhaa. Ainakin sellainen, jossa vain ollaan ja (muka) rentoudutaan, eihän siitä edes tule mitään, ajatukset vaan pyörivät kahta kiivaammin.
Olen pienin askelin kääntämässä kelkkaani. Vauva- ja pikkulapsiaika on sekä tuonut jaksamiselle rutkasti haasteita että hankaloittanut vanhojen selvitytymiskeinojen hyödyntämistä (kuten alkoholi, kunnon yöunet, voimakkaat särkylääkkeet, pitkät iltakävelylenkit, oma aika, pako ulkomaille). Elämä on pitkälti arkea, joten arjen pitäisi olla mukavaa.
Joogatunnit ovat kalliita, ja vaikka niistä kuinka nautinkin, niin kyllä ne käyvät kukkarolle. Niin kuin edellisen postauksen äitiysjoogat. Tartuin ohimennen kirjastossa Helsingin työväenopiston syksyn ohjelmaan, ja vaikka sopivaa joogaa ei löytynyt, kurssivalikoima (nimenomaan ne pelottavat elämäntaitokurssit) yllätti positiivisesti. Hinnat ovat erittäin kohtuullisia ja vetäjätkin pikaisen googlailun perusteella vaikuttavat ihan päteviltä. Eivätkö nämä olekaan vain keski-ikäisiltä keski-ikäisille? Mainostekstit välillä kylmäävät, mutta suhtaudun avoimesti. Jollekin näistä aion ilmoittautua! Tässä muutamia poimintoja (joitakin kursseista järjestetään myös Espoon työväenopistossa ja Vantaan aikuisopistossa):
Naurujooga ma 12. ja 19.9.2011 klo 18.30-20, Kaapelitehdas
Hinta: 5,30 €
"Kaipaatko iloa elämääsi? Nauruharjoitteilla voimme tuoda iloa jokapäiväiseen elämään. Naurun avulla opit vapautumaan sisäisistä jännityksistä, parannat keskittymis- ja oppimiskykyäsi, voimistat endorfiinin tuotantoa ja vahvistat keuhkoja sekä sydäntä. Lopetamme naurusession aina ohjattuun rentoutukseen."
Johdatus tietoiseen läsnäoloon to 22.9.-1.12.2011 klo 18.30-20, Helsinginkatu 26, Kallio
Hinta: 26,30 €
"Tietoinen läsnäolo on paitsi tuhansia vuosia vanha elämänfilosofia, myös käytännöllinen stressinhallintamenetelmä. Stressin hallinnassa tietoisen läsnäolon tehokkuus on todistettu useissa tieteellisissä tutkimuksissa, ja sen suosio kasvaa jatkuvasti. Kurssilla perehdytään menetelmään erilaisten harjoitusten avulla ja tarjotaan tietoa menetelmän filosofiasta."
Täyttä elämää meditaatiolla la 24.9.2011 klo 10-16.30, Näyttelijäntie 14, Pohjois-Haaga
Hinta: 10,50 €
"Opi pysähtymään hetkeksi ja hallitsemaan ajatusten virtaa sekä vähentämään stressiä meditaation avulla. Käydään läpi perusmeditaatiotekniikoita ja hyväksyvän tietoisen läsnäolon keinoja, joita voi soveltaa arjessa jaksamiseen."
Rauhoitu itseesi 1.-2.10.2011 klo 10-16, Kaapelitehdas
Hinta: 21 €
"Stressi kehossa! Sinun tulee suoriutua siitä ja tästä, olla tehokas ja saatavilla. Tutustu kehosi tuntemuksiin, tapaasi hengittää ja suhtautua asioihin. Irrottaudu viikonlopuksi kiireestä. Vietä laatuaikaa keskittyen itseesi ryhmässä. Kurssilla käytämme rentoutusterapian, NLP:n ja kinesiologian menetelmiä. Löydät keinot kehosi rauhoittumisjärjestelmän aktivoimiseksi. Päivä koostuu tekemisen ja olemisen vuoropuhelusta."
Olen pienin askelin kääntämässä kelkkaani. Vauva- ja pikkulapsiaika on sekä tuonut jaksamiselle rutkasti haasteita että hankaloittanut vanhojen selvitytymiskeinojen hyödyntämistä (kuten alkoholi, kunnon yöunet, voimakkaat särkylääkkeet, pitkät iltakävelylenkit, oma aika, pako ulkomaille). Elämä on pitkälti arkea, joten arjen pitäisi olla mukavaa.
Joogatunnit ovat kalliita, ja vaikka niistä kuinka nautinkin, niin kyllä ne käyvät kukkarolle. Niin kuin edellisen postauksen äitiysjoogat. Tartuin ohimennen kirjastossa Helsingin työväenopiston syksyn ohjelmaan, ja vaikka sopivaa joogaa ei löytynyt, kurssivalikoima (nimenomaan ne pelottavat elämäntaitokurssit) yllätti positiivisesti. Hinnat ovat erittäin kohtuullisia ja vetäjätkin pikaisen googlailun perusteella vaikuttavat ihan päteviltä. Eivätkö nämä olekaan vain keski-ikäisiltä keski-ikäisille? Mainostekstit välillä kylmäävät, mutta suhtaudun avoimesti. Jollekin näistä aion ilmoittautua! Tässä muutamia poimintoja (joitakin kursseista järjestetään myös Espoon työväenopistossa ja Vantaan aikuisopistossa):
Naurujooga ma 12. ja 19.9.2011 klo 18.30-20, Kaapelitehdas
Hinta: 5,30 €
"Kaipaatko iloa elämääsi? Nauruharjoitteilla voimme tuoda iloa jokapäiväiseen elämään. Naurun avulla opit vapautumaan sisäisistä jännityksistä, parannat keskittymis- ja oppimiskykyäsi, voimistat endorfiinin tuotantoa ja vahvistat keuhkoja sekä sydäntä. Lopetamme naurusession aina ohjattuun rentoutukseen."
Johdatus tietoiseen läsnäoloon to 22.9.-1.12.2011 klo 18.30-20, Helsinginkatu 26, Kallio
Hinta: 26,30 €
"Tietoinen läsnäolo on paitsi tuhansia vuosia vanha elämänfilosofia, myös käytännöllinen stressinhallintamenetelmä. Stressin hallinnassa tietoisen läsnäolon tehokkuus on todistettu useissa tieteellisissä tutkimuksissa, ja sen suosio kasvaa jatkuvasti. Kurssilla perehdytään menetelmään erilaisten harjoitusten avulla ja tarjotaan tietoa menetelmän filosofiasta."
Täyttä elämää meditaatiolla la 24.9.2011 klo 10-16.30, Näyttelijäntie 14, Pohjois-Haaga
Hinta: 10,50 €
"Opi pysähtymään hetkeksi ja hallitsemaan ajatusten virtaa sekä vähentämään stressiä meditaation avulla. Käydään läpi perusmeditaatiotekniikoita ja hyväksyvän tietoisen läsnäolon keinoja, joita voi soveltaa arjessa jaksamiseen."
Rauhoitu itseesi 1.-2.10.2011 klo 10-16, Kaapelitehdas
Hinta: 21 €
"Stressi kehossa! Sinun tulee suoriutua siitä ja tästä, olla tehokas ja saatavilla. Tutustu kehosi tuntemuksiin, tapaasi hengittää ja suhtautua asioihin. Irrottaudu viikonlopuksi kiireestä. Vietä laatuaikaa keskittyen itseesi ryhmässä. Kurssilla käytämme rentoutusterapian, NLP:n ja kinesiologian menetelmiä. Löydät keinot kehosi rauhoittumisjärjestelmän aktivoimiseksi. Päivä koostuu tekemisen ja olemisen vuoropuhelusta."
Rentoutuminen kivun ja kiireen hallintakeinona ma 24.10-28.11.2011 klo 17-18.30, Laivalahdenkatu 2bA, Herttoniemi
Hinta: 15,80 €
"Rentoutumisen avulla voidaan ennalta ehkäistä ja hoitaa stressiä sekä erilaisia sairauksiin liittyviä oireita kuten uupumusta, jännityspäänsärkyä ja erilaisia kiputiloja. Samalla unen laatu kohenee. Kurssilla rauhoitutaan tekemään erilaisia rentoutusharjoituksia ja perehdytään rentoutumiseen itsehallintakeinona. Ihmisellä on myötäsyntyinen rentoutumisen taito. Se saattaa painua taka-alalle kiireisen elämänrytmin myötä. Rentoutumisen taidon voi opetella ja harjoitella uudestaan. Kurssilla tehdään rentoutusharjoituksia, joiden avulla rentoutetaan keho ja mieli. Tavoitteena on, että kurssilaiset saavat rentoutumisesta toimivan kivun, kiireen ja stressin hallintakeinon itselleen."
Energiapäivä su 20.11.2011 klo 10-16.30, Kaapelitehdas
Energiapäivä su 20.11.2011 klo 10-16.30, Kaapelitehdas
Hinta: 10,50 €
"Rauhallinen kehohuollon kurssi etenee kehoon hautautuneen väsymyksen vapauttamisesta energiatason nostoon. Se antaa työkaluja stressin ja unettomuuden hoitoon sekä lisää keho- ja energiatietoisuutta. Kurssi on kokemuksellinen ja jokainen työskentelee yksikseen kehoaan ja itseään kuunnellen. Erilaisia kehotekniikoita käytetään laajasti mukaan lukien Chi Kungin itsehoidolliset harjoitukset sekä mielen hiljainen läsnäolo. Kehon stressijännityksiä sekä pysähtymisen ja hiljentymisen taitoa selvitetään teoreettisella tasolla harjoitusten lomassa."
Kalliolan kansalaisopistosta löytyy ainakin yksi tietoisen läsnäolon lyhytkurssi lokakuussa:
Tietoinen läsnäolo, Mindfulness la 22.10.2011 klo 11-14, Kalliolanrinne 5 (Kallio)
Hinta: 12 €
"Mindfulness-tekniikka on meditaatiomuoto, jossa kiinnitetään huomiota kaikkeen mikä tulee mieleen ja hyväksytään asiat sellaisina kuin ne ovat, ilman arvottamista. Kurssilla tutustutaan Mindfulnessin filosofiaan sekä erilaisiin tapoihin meditoida. Mindfulnessin avulla voidaan syventää itsetuntemusta, ja sitä voidaan käyttää myös stressin hallintaan ja rentoutumiseen."
Helsingin aikuisopiston kurssit ovat vähän kalliimpia. Ilmaisia esittelyluentoja syksyn hyvinvointikursseista voi mennä kuuntelemaan torstaina 1.9.2011. Nämä kurssit vaikuttivat ainakin hyödyllisiltä, muitakin on:
You can heal your life Louise L. Hayn mukaan
Hinta 68 €, useita kursseja syys- lokakuun aikana. Kurssipaikkana Töölöntullinkatu 8 tai Joogakoulu Shanti, Töölö
"Muuta ajatuksesi, muutat elämäsi. Opi rakastamaan itseäsi ja tunnistamaan, miten ajatukset ja käsitykset heijastuvat elämääsi ja muovaavat kokemuksiasi. Tutustu, miten mieli ja keho kytkeytyvät toisiinsa ja miten voit muuttamalla ajatuksiasi parantaa paitsi elämäsi myös kehosi. Jokainen ajatus muovaa kokemustasi ja tulevaisuuttasi. Opi, miten vapautua pelosta ja menneen kahleista ja kokea sen sijaan iloa ja tasapainoa. Sinulle avautuu mahdollisuus rakentaa unelmiesi elämää. Louise L. Hay on tunnettu filosofiastaan ja kirjoistaan, joita on julkaistu 35 maassa. Kurssilukemistona on Louise L. Hayn kirja Muuta ajatuksesi, muutat elämäsi."
Johdatus Mindfulnessin maailmaan to 22.9.2011 17–20.15, Töölöntullinkatu 8
Hinta 16 €
"Mindfulnessia käytetään onnistuneesti stressin hallintaan ja rentoutumiseen. Se auttaa myös hyvän yöunen saannissa. Mindfulnessin juuret ovat zen-buddhalaisessa meditaatioharjoituksessa. Mindfulnessin avulla voimme syventää itsetuntemustamme, lisätä valintamahdollisuuksiamme ja kehittää kykyämme päästä tavoitteisiin. Jotkut meditaation muodot tähtäävät asioiden poissulkemiseen, mutta Mindfulness-tekniikan tavoite on päinvastainen: kiinnitetään huomiota kaikkeen mikä tulee mieleen ja hyväksytään asiat sellaisina kuin ne ovat, ilman arvottamista. Illan aikana tutustumme helppoon Mindfulness- meditaatioon ja kokeilemme eri aistien kautta meditointia. Käymme myös läpi Mindfulnessin filosofiaa."
Voimavaroja arkeen la 19.11.2011 9–16, Töölöntullinkatu 8
Hinta 33 €
"Tule löytöretkelle voimavarojesi lähteelle! Kurssilla opit käytännön harjoitusten avulla, kuinka arjen askareiden keskellä pidät huolta itsestäsi ja terveydestäsi. Lataat nopeasti ja huomaamattomasti lisää voimavaroja. Voit ehkäistä ennalta uupumusta ja masennusta. Kykenet olemaan rauhallinen ja keskittynyt, säästät aikaa ja vältyt virheiltä. Voit parantaa unesi laatua, muistiasi ja helpottaa kipuja. Löydät luovuutesi ja iloa elämään."
"Rauhallinen kehohuollon kurssi etenee kehoon hautautuneen väsymyksen vapauttamisesta energiatason nostoon. Se antaa työkaluja stressin ja unettomuuden hoitoon sekä lisää keho- ja energiatietoisuutta. Kurssi on kokemuksellinen ja jokainen työskentelee yksikseen kehoaan ja itseään kuunnellen. Erilaisia kehotekniikoita käytetään laajasti mukaan lukien Chi Kungin itsehoidolliset harjoitukset sekä mielen hiljainen läsnäolo. Kehon stressijännityksiä sekä pysähtymisen ja hiljentymisen taitoa selvitetään teoreettisella tasolla harjoitusten lomassa."
Kalliolan kansalaisopistosta löytyy ainakin yksi tietoisen läsnäolon lyhytkurssi lokakuussa:
Tietoinen läsnäolo, Mindfulness la 22.10.2011 klo 11-14, Kalliolanrinne 5 (Kallio)
Hinta: 12 €
"Mindfulness-tekniikka on meditaatiomuoto, jossa kiinnitetään huomiota kaikkeen mikä tulee mieleen ja hyväksytään asiat sellaisina kuin ne ovat, ilman arvottamista. Kurssilla tutustutaan Mindfulnessin filosofiaan sekä erilaisiin tapoihin meditoida. Mindfulnessin avulla voidaan syventää itsetuntemusta, ja sitä voidaan käyttää myös stressin hallintaan ja rentoutumiseen."
Helsingin aikuisopiston kurssit ovat vähän kalliimpia. Ilmaisia esittelyluentoja syksyn hyvinvointikursseista voi mennä kuuntelemaan torstaina 1.9.2011. Nämä kurssit vaikuttivat ainakin hyödyllisiltä, muitakin on:
You can heal your life Louise L. Hayn mukaan
Hinta 68 €, useita kursseja syys- lokakuun aikana. Kurssipaikkana Töölöntullinkatu 8 tai Joogakoulu Shanti, Töölö
"Muuta ajatuksesi, muutat elämäsi. Opi rakastamaan itseäsi ja tunnistamaan, miten ajatukset ja käsitykset heijastuvat elämääsi ja muovaavat kokemuksiasi. Tutustu, miten mieli ja keho kytkeytyvät toisiinsa ja miten voit muuttamalla ajatuksiasi parantaa paitsi elämäsi myös kehosi. Jokainen ajatus muovaa kokemustasi ja tulevaisuuttasi. Opi, miten vapautua pelosta ja menneen kahleista ja kokea sen sijaan iloa ja tasapainoa. Sinulle avautuu mahdollisuus rakentaa unelmiesi elämää. Louise L. Hay on tunnettu filosofiastaan ja kirjoistaan, joita on julkaistu 35 maassa. Kurssilukemistona on Louise L. Hayn kirja Muuta ajatuksesi, muutat elämäsi."
Johdatus Mindfulnessin maailmaan to 22.9.2011 17–20.15, Töölöntullinkatu 8
Hinta 16 €
"Mindfulnessia käytetään onnistuneesti stressin hallintaan ja rentoutumiseen. Se auttaa myös hyvän yöunen saannissa. Mindfulnessin juuret ovat zen-buddhalaisessa meditaatioharjoituksessa. Mindfulnessin avulla voimme syventää itsetuntemustamme, lisätä valintamahdollisuuksiamme ja kehittää kykyämme päästä tavoitteisiin. Jotkut meditaation muodot tähtäävät asioiden poissulkemiseen, mutta Mindfulness-tekniikan tavoite on päinvastainen: kiinnitetään huomiota kaikkeen mikä tulee mieleen ja hyväksytään asiat sellaisina kuin ne ovat, ilman arvottamista. Illan aikana tutustumme helppoon Mindfulness- meditaatioon ja kokeilemme eri aistien kautta meditointia. Käymme myös läpi Mindfulnessin filosofiaa."
Voimavaroja arkeen la 19.11.2011 9–16, Töölöntullinkatu 8
Hinta 33 €
"Tule löytöretkelle voimavarojesi lähteelle! Kurssilla opit käytännön harjoitusten avulla, kuinka arjen askareiden keskellä pidät huolta itsestäsi ja terveydestäsi. Lataat nopeasti ja huomaamattomasti lisää voimavaroja. Voit ehkäistä ennalta uupumusta ja masennusta. Kykenet olemaan rauhallinen ja keskittynyt, säästät aikaa ja vältyt virheiltä. Voit parantaa unesi laatua, muistiasi ja helpottaa kipuja. Löydät luovuutesi ja iloa elämään."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)