Vika neuvola?

Eilen oli melkoisen todennäköisesti tämän raskauden viimeinen neuvola. Seuraava on vasta parin viikon päästä, muutama päivä lasketun ajan jälkeen. Loppuraskauden neuvolakäyntejä(kään) ei näköjään hirveästi ole. Ehkä tämä yksilö päättää viihtyä mahassa kauemmin kuin esikoinen, mutta epäilen vähän, että seuraavaa äitiysneuvolakertaa ei ehdi enää tulla. Joten tässä raskaudessa olen käynyt viisi kertaa neuvolassa, kaksi kertaa neuvolalääkärillä ja kahdessa ultrassa sairaalassa. Viimeksi käyntejä oli melkein parikymmentä.

Kaikki oli edelleen mallillaan, paitsi hemoglobiini oli laskenut 110:en, joten kävin äkkiä hakemassa luontaistuotekaupasta vähän Floradixia. Toivottavasti se auttaa. Koko raskauden aikana en ole tarvinnut lisärautaa, mutta hyvä että tuli mitattua sekin vielä. Verenpaineet olivat vähän nousseet (121/69), mutta vielä ihan normaaleissa rajoissa. Painoa on nyt melkein 2,5 kiloa vähemmän kuin viimeksi loppuraskaudessa, ja sen kyllä huomaa! Turvotustakaan ei ole yhtään. Kaiken kaikkiaan vointi on aika hyvä. En ikinä olisi uskonut, että loppuraskaudessa voi vielä olla näin mukava olo. Tietysti öisin pitää herätä useamman kerran kääntämään kylkeä, alaselkä kipeytyy herkästi ja vessassa pitää ravata koko ajan, mutta liitoskivut ovat pysyneet kohtuullisina (!) ja jaksan hyvin puuhastella kaikenlaista.

Vauva on viittä vaille kiinnittynyt, terkkarin mukaan pää heiluu alhaalla enää minimaalisen vähän. Ja takaisin vasemmassa raivotarjonnassa, jee! Parina iltana on tuntunut alavatsalla pientä jomotusta ja harjoitussupistuksia tulee paljon, mutta ei mitään sen kummempaa. Aika paljon on vielä tekemättä, vauvan vaatteetkin ovat vielä kellarissa ja yhdet villahousut tahtoisin saada valmiiksi... Mutta toisaalta saisi jo tulla, kaikki synnytykseen liittyvä alkaa olla jo valmiina.

Niin ja sitä vauvan TSH-lähetettä en sitten neuvolasta saanut enkä saa. Niitä ei kuulemma sieltä kirjoiteta (vaikka monesta muusta Helsingin neuvolasta on kirjoitettu). Sain sen onneksi kätilön avustuksella hommattua toisesta neuvolasta, joten asia selvä. Ärsyttää silti.

Miten vauvan tarjontaan voi vaikuttaa

Kirjoittelen vielä vähän lisää vauvan asennon vaikutuksesta ja siihen vaikuttamisesta. Kommenttilootasta poimin kysymyksen: "Mun masuvauva on muuten myös kääntynyt selkä oikealle puolelle päin, kun se on tähän asti majaillut yleensä selkä vasemmalla puolella. Viitsistkö laittaa tarkempaa linkkiä mitä vauva asennon parantamiseksi voi tehdä?"

Ensinnäkin, vauvan asennosta ei tarvitse ottaa suuria paineita ennen synnytyksen käynnistymistä (note to self!) ainakaan jos ei kyseessä ole perä- tai poikkitila. (Mitä tehdä, jos vauva on perätilassa?) Oikeasta raivotarjonnasta vauvat kyllä useammin kääntyvät avosuiseen tarjontaan, ja joutuvat synnytyksen aikana aina kääntymään hieman ylimääräistä kierrosta, mutta ennen synnytystä asennon muutokset ovat ihan tavallisia. Vauvat kääntyilevät ennen kiinnittymistä ja sen jälkeen. Omani kääntyi takaisin vasemmalle, ja kyllä se tietysti mieltä vähän rauhoittaa, vaikkei välttämättä olekaan tässä vaiheessa vielä niin merkityksellistä.

Joka tapauksessa loppuraskaudessa kannattaa viettää paljon aikaa vauvan kääntymistä helpottavissa asennoissa, ja erityisesti silloin, jos vauva viihtyy pitkään jossain muussa kuin optimaalisessa asennossa (vasen raivotarjonta) ja synnytys alkaa lähestyä. Rutiininomaisesti kannattaa istua tuolilla/jumppapallolla/lattialla aina  pystyasennossa tai nojaten eteenpäin (esim. pöytään), viettää aikaa konttausasennossa lattialla ja pyöritellä päivän mittaan lantiota (istuen, seisten tai nelinkontin). Taaksepäin nojautuvaa/puoli-istuvaa asentoa kannattaa välttää niin paljon kuin mahdollista, sillä sen on todettu olevan yhteydessä avosuiseen tarjontaan.

Spinning Babies -sivujen Techniques -osiossa on paljon erilaisia harjoituksia ja tekniikoita, joita voi käyttää loppuraskaudessa tasapainottamaan lantion asentoa, lantionpohjan lihaksistoa ja auttamaan vauvaa kääntymään optimaaliseen asentoon synnytystä varten. Suomeksi löytyy kolme videota aiheesta Samoja tekniikoita voi tarvittaessa käyttää myös synnytyksessä. Pari hyvää harjoitusta, joita olen lisäksi itse tehnyt:

• Seiso noin metrin päässä pöydästä, taivuta eteenpäin vartalo noin 90 asteen kulmaan ja nojaa ranteilla pöytään. Anna pään roikkua rentona ja pidä polvet ja kyynärpäät aavistus koukussa. Anna selän venyä pitkäksi ja pysy asennossa niin kauan kuin tuntuu mukavalta. Päästä kädet lopuksi rennoiksi kohti lattiaa ja nouse varovasti selkä pyöreänä ylös
• Alaspäin katsova koira - jos on tuttu entuudestaan tai joogatunnilla ohjataan.
• Alaspäin katsova koira, polvet maassa tai esim. sohvan reunalla ja kyynärpäihin nojaten. Kevyempi versio. Ohjeet, myös videoita, löytyy Spinning Babies -sivulta kohdasta Inversion.
• Lantionnosto nikama nikamalta selinmakuulla - jos tuntuu hyvältä ja muista keskivartalon lihasten hyvä tuki, ettei selkä pääse retkahtamaan.
• Hartiaseisonta jalkapohjat seinää vasten - jos on tehnyt aiemmin ja jaksaa pitää keskivartalon tuen liikkeen aikana. Kaikki ylösalaiset asennot ovat hyviä, mutta ne pitää tehdä hallitusti.

Bebesinfon artikkeli on ihan hyvä johdatus siihen, mitä merkitystä vauvan asennolla tai tarjonnalla on synnytyksen kannalta ja mitä sille voi tehdä. Tosin siinä on pieniä epätarkkuuksia, mutta ei varsinaisia virheitä kuitenkaan. Olen aiemminkin kirjoittanut, että tekstin tyyli hieman ärsyttää... mutta hyvää asiaa siinä on myös.

Entä jos vauva on vielä synnytyksen käynnistyessä tai sen aikana virheasennossa? Samat yleiset neuvot pätevät kuin loppuraskaudessakin, eli edellä mainitut asennot ja tekniikat. On olemassa myös erityisiä tekniikoita, joita voi käyttää, kun vauvan virheasento tiedetään esimerkiksi avosuiseksi (engl. Occiput Posterior eli OP). Näiden suhteen asiantuntevasta synnytysavusta voi olla korvaamaton hyöty, sillä monissa tekniikoissa tarvitaan toista ihmistä ja ylipäänsä kyseessä on niin laaja aihe, että se vaatii jonkin verran perehtymistä. Olen tehnyt itselleni muistiinpanoja, mutta epäilen, että synnytyksen aikana ne opit katoavat kuitenkin jonnekin...

Ja vielä kuva, joka havainnollistaa erilaisia vauvan asentoja. Oikealla ylhäällä Left Occiput Transverse, Left Occiput Anterior ja Occiput Anterior ovat tavoiteltavia asentoja, vasemmalla alhaalla Left Occiput Posterior kääntyy myös helpommin oikeaan asentoon, vaikka onkin avosuinen tarjonta. Muut ovatkin vähän hankalampia.

Täysikokoinen kuva löytyy: http://spinningbabies.com/images/stories/babypositions/bellyMapping/_katie-belly-rose-wroa.web.jpg

Omituisia supistuksia

Supistuksethan yleensä tuntuvat vatsassa. Harjoitussupistukset vatsan kovettumisena, varsinaiset supistukset ikävänä jomotuksena särkynä tai kovana aaltoilevana kipuna. Sen lisäksi supistukset voivat tuntua selässä, lantionpohjassa ja reisissä. Peruskauraa. Mutta kiinnostaisi kovasti, tuntuuko supistelu kenelläkään muulla ylävartalossa tai päässä...

Mahan pinta kovettuu, mutta sen lisäksi rinnassa ja kurkussa tuntuu kiristävä tunne. Vähän aikaa sitten huomasin, että supistus tuntui kiristävänä vanteena pään ympärillä. Tunne korostuu, jos vaikka istun keinutuolissa tai sohvalla takakenossa. Tuntuu todella oudolta! Jotain yhteyksiä siellä täytyy mennä, koska tuntemukset ovat selvästi yhteydessä mahan kovettumisiin.

En ole vielä alkamassa synnyttää, sillä näitä supisteluja on ollut enemmän ja vähemmän raskauden puolivälistä alkaen.Saa nähdä, millaisia varsinaiset synnytyssupistukset tulevat sitten olemaan. Ei ainakaan mitään hillittömiä päänsärkyjä toivottavasti!

Älä nyt käänny! Ja sananen mahakartoituksesta...

Vauva on viimeiset viikot, oikeastaan jo ainakin pari kuukautta majaillut parhaimmassa mahdollisessa asennossa: pää alaspäin ja selkä kohti vasenta kylkeäni. Peppu tuntuu siis vasempien alimpien kylkiluideni kohdalla tai vähän alempana ja potkut pääasiassa oikealla puolellani. Nivusissa tuntuu pienten käsien hipaisuja. Näin siis jo vaikka kuinka kauan, tämä yksilö ei ole juurikaan pyörinyt kohdussa. Siksi olen tänään vähän friikahtanut, kun pieni tuntuukin pyörähtäneen 180 astetta, siis pyöräyttänyt peppunsa oikealle puolelleni ja potkut tuntuvat vasemmalla edessä.

Ei siis mitään tämän dramaattisempaa, perä- tai poikkitilaan tämä vauva tuskin enää saa itseään pungettua. Ja vauvathan liikkuvat ja pyörivät vielä synnytyksen aikana. Kuitenkin vasen raivotarjonta, vauvan selkä vasemmalla puolella tai hieman edessä (eli vauva katsoo ikään kuin minun selkärankaani kohti) on ehdottomasti paras asento synnytyksen alkaessa, eli siis se aiemmin vallinnut tila. Toisin päin (eli selkä oikealle) on siksi huono, että vauvoilla on ensinnäkin siitä suurempi taipumus kääntyä avosuiseen tarjontaan (kasvot kohti minun napaani, selkä minun selkääni vasten) ja toiseksi vauva joutuu tekemään syntyäkseen ylimääräisen puolikkaan kierroksen, jolloin avautumisvaihe voi pitkittyä. Tämä oli hyvin todennäköinen ongelma ekassa synnytyksessäni, enkä missään nimessä halua sen toistuvan. Avosuisessa tarjonnassa supistukset ovat avautumisvaiheessa usein tiheitä ja kivuliaita, tuntuvat myös selässä, ja synnytys etenee hitaasti. Ei kivaa.

Avosuinen tarjonta on muuten eri kuin kasvotarjonta. Kasvotarjonnassa vauvan leuka ei ole rintaa vasten, jolloin tarjoutuva osa olisi optimaalisesti vauvan takaraivo, vaan vauvalla on niska kenossa ja eteneminen tapahtuu otsa edellä. Tämän opin juuri.

Olen harrastanut viime viikkoina belly mappingia (eli mahakartoitusta, vai miksi sitä sanottaisiin suomeksi). Ideana on, että kukin itse voi parhaiten havainnoida vauvan asentoa liikkeiden ja tunnustelun avulla. Vauvan asento pyritään visualisoimaan itselle havainnoimalla, missä pää, peppu, selkä ja potkut tuntuvat. Ulkopuolisen kätilön tai lääkärin on muutoin kuin ultralla paljon hankalampi tehdä yhtä tarkkaa arviota, ja sitä paitsi vauva saattaa useinkin vaihtaa asentoa, jolloin jatkuvasta havainnoinnista on hyötyä. Jos vauva tuntuu viihtyvän muussa kuin optimaalisessa asennossa (vasemmassa raivotarjonnassa), on keinoja - pääasiassa erilaisia asentoja - joiden avulla vauvaa voi houkutella hyvään asentoon ennen synnytystä ja synnytyksen aikana.

Oma belly mappingini on ollut aika yksitoikkoista, koska potkut ja peppu ovat tosiaan tuntuneet aina samoissa paikoissa - paitsi tänään. Kaivoin sitten heti lisää toimintaohjeita, sillä haluan saada vauvan takaisin paikoilleen! Nyt sitten vältän istumista takakenossa (esim. sohvalla tai nojatuolissa), pyörittelen lantiota jumppapallon päällä ja hengailen lattialla konttausasennossa, missä saa tehtyä myös hyviä selkäliikkeitä. Nämä toimet ovat tietysti aina loppuraskaudessa hyvästä samoin kuin erilaiset ylösalaiset asennot ja eteenpäin nojailut, joten ehkä ihan hyvä, että sain tästä vähän lisämotivaatiota.

Pari hyvää sivua havainnollistaa ideaa (myös kuvallisesti):
Suomenkieliset videot: kolme harjoitusta, joilla vaikuttaa vauvan asentoon
Spinning Babies: Belly Mapping
Belly Mapping Parent Handout (pdf)
FB: Belly Mapping Official Page
Bebesinfon suomenkielinen teksti

Eikä tässä nyt oikeasti mitään syytä huoleen ole... loppuraskaus vaan painaa päälle, ja huomio alkaa vähän ylikorostuneesti kääntyä sisäänpäin. Ehkä tämä kääntyily voi ennakoida synnytyksen lähestymistä? Tosin muita viime kertaisia merkkejä ei ole vielä havaittavissa, paitsi vähäistä turvotusta... Ei nyt vielä ehkä sentään.

Nyt saa tulla!

Kotisynnytyspäivystys alkoi, eli tästä neljä viikkoa eteenpäin: tervetuloa vauva! On taas niin uskomatonta, että ihan kohta se tulee. Kätilö (tai siis kätilöt) kävi toimittamassa matkalaukullisen synnytystavaraa. Sieltä löytyy kaiken maailman varusteita, joista suurinta osaa ei toivottavasti tarvita. Etenkään sitä ohjetta, miten toimia, jos vauva syntyy ennen kuin kätilö ehtii paikalle... (tai tietenkään mitään niistä ensiapuvälineistä). Ekasta synnytyksestä jäi kyllä sellainen maratonolo, vielä kun oltiin sairaalassa ihan turhan aikaisin, että en vain pysty kuvittelemaan nopeasti etenevää synnytystä. Ei mulle sellaista tapahdu. Ehkä se onkin yksi syy, miksi haluan synnyttää kotona: jos avautumisvaihe on jälleen pitkä ja kivulias, jaksan sen paremmin tutussa ympäristössä, tuttujen ihmisten kanssa, ilman että tarvitsee miettiä ja jännittää sairaalaan siirtymisen ajankohtaa.

Olen sen verran pessimistinen, että en vaan jaksa uskoa toisen synnytyksen olevan automaattisesti helpompi ja nopeampi kuin ekan. Usein se varmasti on, mutta suurin syy on varmaan se, että itse on varmempi ja luottavaisempi (jolloin hormonieritys on tehokkaampaa ja rentoutuminen edistää synnytystä). Yhtä hyvin kuitenkin vauva voi olla huonossa asennossa esimerkiksi kasvot eteenpäin tai vinossa, itse voi olla väsynyt, valvonut tai kipeä, tai jonkin muun syyn takia synnytyksestä tuleekin hankalampi. Näin sairaalakammoisena toinen kerta ei välttämättä olisi yhtään parempi kokemus kuin eka. Nyt kuitenkin tuntuu, että kaikki on hyvin. Tuttu kätilö tulee joka tapauksessa mukaan synnytykseen ja parhaassa tapauksessa saan olla alusta loppuun saakka kotona.

Ajatukset ovat olleet jonkin aikaa jo synnytyksen jälkeisessä ajassa. Huomaan, että olen miettinyt itse synnytystä viime aikoina aika vähän ja enemmän sitä, mitä tapahtuu sen jälkeen. Miltä vauva tuntuu ja näyttää, mitä me tehdään jouluna, tenttikirjoja, gradua... Millainen hoitoaika esikoiselle olisi hyvä niin että kumpikin meistä vanhemmista ehtisi tehdä vähän töitäänkin, ja miksi se pitää päättää jo nyt, kun ei yhtään tiedä, millainen vauva on. Suhtaudun äärimmäisen skeptisesti siihenkin, että toinen lapsi olisi automaattisesti "helpompi" kuin ensimmäinen. Olen varma, että se riippuu lapsen luonteesta. Toinen lapsi voi hyvin olla myös itkuinen ja paljon syliä, liikettä ja huomiota (ja vähän unta) vaativa vauva. Vauvan hoidosta tietysti on ehtinyt kertyä enemmän kokemusta, mutta jokainen lapsi-ihminen on kuitenkin yksilö ja omanlaisensa persoona.

Varmaan synnytys alkaa enemmän nousta ajatuksiin, kun sen aika on. Olen kyllä (kliseisesti) sisustanut täällä uusiksi, huonekaluja on mennyt vaihtoon ja uusille paikoille... jotain orientoitumista alkaa siis tapahtua. Ja aion kuitenkin levätä pääasiassa kotona neljän seinän sisällä tekemättä mitään ylimääräistä ainakin viikon, kaksikin jos vain henkisesti kykenen (ehkä sen voisi ottaa henkisenä harjoituksena), joten tarvittavat (tai "tarvittavat") aktiviteetit on hoidettava ennen synnytystä. Ja se vauvahan voi tosiaan tulla vaikka heti huomenna!