Kutsu Haikaranpesään

Eilen kolahti postiluukusta kutsu Haikaranpesän valmennuksiin. Pakollista synnytysvalmennusryhmää ei meille vanhoille asiakkaille ole. Vapaaehtoisia valmennuksia on kolme: seksuaalisuus raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen, mielialat ja äitien rentoutusryhmä/äänenkäyttö synnytyksessä. Viime raskaudessa osallistuimme ainoastaan pakollisiin kahteen valmennukseen ja synnytyssuunnitelmakeskusteluun. Oli tietysti kiva käydä tutustumassa paikkoihin useampaankin otteeseen, mutta kokemukseni perusteella en jättäisi valmistautumista ainoastaan sairaalan synnytysvalmennuksen varaan - vaikka se Haikaranpesässä onkin paljon runsaampaa kuin muilla osastoilla. Minusta Haikaranpesän valmennusten verran pitäisi olla joka synnytysosastolla tarjota. Niissä käytiin läpi lähinnä hyvin yleisesti synnytyksen ja vastasyntyneen ensipäivien kulkua ja osaston resursseja sekä katseltiin paikkoja. En tiedä, millaisia kokemuksia muilla on, ehkä valmennusten sisältö ja ilmapiiri riippuu hieman kätilöstäkin.

Tällä kertaa yritän päästä osallistumaan ainakin rentoutusryhmään. Viimeksi olin kyllä lukenut kaikenlaista rentoutumisesta, hengittämisestä ja äänenkäytöstä synnytyksessä, mutta en tajunnut, että oikeasti tarvittaisiin paljon käytännön harjoittelua. Jos vain ajatuksen tasolla valmistautuu kohtaamaan supistukset rentona ja hengittäen, tosipaikan tullen keho ei välttämättä kuitenkaan osaa toimia jännittymättä. Haikaranpesän valmennuskerta maksaa ainoastaan viisi euroa (ja muut ryhmät ovat ilmaisia), joten kannattaa ne senkin takia käydä. Toivon, että Aktiivinen synnytys ry järjestää myös syksyllä keskusteluiltoja, koska kaikki kaupallinen synnytysvalmennus, jooga ja liikunta on joko melkoisen tai aivan järjettömän kallista...

Olisi pitänyt ilmottautuessa kysyä, onko Haikaranpesässä samanlainen mahdollisuus polikliiniiniseen synnytykseen kuin muuallakin, eli voisi uudelleensynnyttäjänä päästä samana päivänä jo lähtemään kotiin. Postissa tulleessa esitteessa lukee ainoastaan, että Haikaranpesässä hoitoaika on synnytyksen jälkeen kaksi vuorokautta (no, viimeksi meni 5 yötä). Nettisivuilla mainitaan lisäksi, että uudelleensynnyttäjillä hoitoaika on yksi vuorokausi. Haluaisin kyllä tällä kertaa nopeasti kotiin, jos vointi sen sallii. Mikäli siis sairaalaan täytyy päätyä. Aion kyllä hyödyntää valmennukset, vaikka valmistautuisin samalla kotisynnytykseen.

Viimeinen viikko kesälomaa kahdestaan esikoisen kanssa... ikinä. Ensi viikolla päiväkoti aukeaa taas, ja ensi kesänä meillä onkin kaksi lasta! Leikki-ikäinen ja liikkumaan opetteleva vauva. Hurja ajatus.

Seksiä polvet ristissä

Edelliseen postaukseen viitaten ja aiheesta seksi raskauden aikana... Oppaissa kyllä kerrotaan, että kasvava maha voi vaikeuttaa kanssakäymistä. Mutta entäs jos mahasta ei juuri ole tietoa, mutta jalkojen levittäminen aiheuttaa hammasten kiristelyä? No tietysti heteroseksiäkin voi harrastaa monella tavalla, mutta kyllä vähän kypsyttää. Meneehän se joskus ohi. Ensi vuonna viimeistään.

Kamalat liitoskivut

Tässä raskaudessa on ollut paljon vähemmän raskausoireita kuin ekassa, mutta liitoskivut alkoivat jo muutama viikko sitten. Pahimmillaan kaikki seisominen ja kävely tuntuu siltä kuin ratkeaisi häpyluun kohdalta kahtia. Joillain muillakin varmaan on samanlaisia kipuja, joten laitan tähän kaikkia kokeiltuja vinkkejä:

Jumppaohje liitoskivuista kärsiville

Tukivyö

Koska kivut johtuvat lantion löystymisestä raskauden aikana, lantion tukeminen tiukkaan pakettiin auttaa edes vähäsen. Itselläni on Anita Babybelt -tukivyö. Olen myös miettinyt Dosi Sacro -lantiotukea , mutta se on aika kallis. Tukivyötä kannattaa käyttää vielä synnytyksen jälkeenkin, koska se nopeuttaa palautumista.

Oikeat asennot

Kipu usein pahenee kävellessä, levittäessä jalkoja tai nostaessa yhtä jalkaa kerrallaan esim. pukiessa. Kannattaa välttää seisomista ja kävelyä jalat harallaan varpaat ulospäin. Hyvässä seisoma-asennossa jalkaterien ulkosyrjät ovat suoraan eteenpäin, tuntuu siis jopa siltä, että varpaat osoittavat hieman sisäänpäin. Kävellessä on hyvä käyttää tukevapohjaisia kenkiä, joissa ei ole korkoa.

Parasta on pukea istualtaan ja nousta istuma-asennosta (myös autosta) aina rauhallisesti jalat yhdessä suoraan eteenpäin. Nukkuessa kyljellään paksu tyyny ylemmän polven alla (voi olla hyvä hankkia imetystyyny jo valmiiksi!), muutenkin hyvä tyynyarsenaali sängyssä auttaa.

Vesi
Lämmin kylpy auttaa kipuun, jos sellaiseen on mahdollisuus. Uiminen ja vesijuoksu ovat hyviä liikuntamuotoja, tosin rintauintia ei kannata harrastaa.

Jooga
Joogassa kannattaa välttää asentoja, joissa molemmat jalat ovat haarallaan ja joko pitää jalat yhdessä tai koukistaa toinen polvi. Jos kipu ei ole mielettömän kovaa, gomukhasana (risti-istunta polvet päällekkäin) ja baddha konasana (risti-istunta jalkapohjat vastakkain tarpeeksi tyynyjä polvien alla, jotta asento on rento) vuorotellen voivat auttaa. Kyykkyasento, jota yleensä suositellaan lantion avaamiseksi raskauden aikana, kannattaa tehdä tyynyjä tai pieni koroke (esim. kirjapino) takapuolen alla.

Osteopatia, akupunktio, akupainanta, hieronta
Näistä hoitomuodoista voi olla apua. Linkkilistasta blogin yläpalkista löytyy raskaanaoleville sopivia hoitopaikkoja ainakin Helsingissä.

Synnytyksessä
Jos liitoskivut vaivaavat vielä loppuraskaudesta ja synnytyksen alkaessa, kannattaa myös synnytyksessä välttää jalkojen tarpeetonta levittämistä. Hyviä asentoja synnytyksessä voivat olla esimerkiksi kylkimakuu, konttausasento (esim. nojaten säkkituoliin, tyynyihin synnytyssängyllä tms.) tai ammeessa oleskelu. Jos otat epiduraalin, on hyvä silti välttää jalkojen liiallista levittämistä, vaikka kipu ei siinä tilanteessa tuntuisikaan. Synnytyksen jälkeen kannattaa olla varovainen, käyttää tukivyötä ja noudattaa samoja periaatteita kuin raskausaikana, etenkin ensimmäiset kaksi viikkoa ovat myös häpyliitoksen toipumisen kannalta tärkeitä.

Jos jollakin tulee mieleen vielä jotain, kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan...

Saako ensisynnyttäjää pelotella?

Tärkein ensin: Kenellekään synnyttämään valmistautuvalle ei pitäisi sanoa mitään sellaista, joka horjuttaa itsetuntoa ja uskoa omiin kykyihin synnytyksessä. Kaikenlainen vähättely ("kyllä sitten tosipaikan tullen huomaat, että..."), riskien ja pahimpaan mahdolliseen varautumisen korostaminen ja yksinomaan negatiivisiin asioihin keskittyminen ei palvele tulevaa synnyttäjää yhtään.

Jotkut tuntuvat olevan sitä mieltä, että kaikenlainen valmistautuminen ainoastaan luo paineita. Mutta eikö valmistautuminen tapahdu kuitenkin itseä varten, jotta omasta synnytyksestä tulisi mahdollisimman hyvä kokemus? Tärkeintä on sisäistää, että synnytyksessä ei ole tarkoitus pyrkiä hyvään suoritukseen ("selvisin ilman puudutuksia", "en huutanut yhtään"). Ei tarvitse olla hyvä synnyttäjä kenenkään toisen silmissä - ei kätilön, tukihenkilön, oman äidin tai minkään kuvitteellisen yleisön edessä.

Minulle valmistautuminen on tärkeää. Odottaessa esikoista synnytyspelkoa helpotti jo hieman se, että otin selvää siitä, mitä synnytyksessä missäkin vaiheessa tapahtuu ja minkälaisia erilaisia kivunlievitysmahdollisuuksia eri vaiheissa on - ja miten ne mahdollisesti vaikuttavat synnytyksen etenemiseen. Minulle oli tärkeää tietää myös mahdollisista haittavaikutuksista. Synnytyksen kulkuun puuttuminen, puudutteet ja erilaiset toimenpiteet johtavat herkästi uusiin toimenpiteisiin: sikiötä täytyy seurata tarkemmin, synnytys saattaa hidastua ja supistuksia pitää tehostaa, ponnistaminen voi vaikeutua ja pitkittyä. Olen törmännyt sellaiseenkin näkemykseen, ettei lääketieteellisten toimenpiteiden mahdollisista haittavaikutuksista tai synnytyssairaalojen ongelmista kannata puhua ollenkaan, sillä on synnyttäjän kannalta vastuutonta ruokkia epäluottamusta synnytystä hoitavaa henkilökuntaa kohtaan. Yleensä hyvän synnytyskokemuksen tekee kuitenkin tunne siitä, että on pystynyt jollain lailla vaikuttamaan asioihin ja tekemään ratkaisuja, mikä vaatii tarpeeksi tietoa. Joskus se voi vaatia myös omiin tuntemuksiin luottamista ja kätilön mielipiteiden kyseenalaistamista. Avuttomuus, voimattomuus, yksinäisyys ja tunne toisten armoilla olemisesta voivat tehdä synnytyskokemuksesta hyvinkin traumaattisen.

Valmistautuminen on erityisen tärkeää, jos haluaa käyttää lääkkeettömiä kivunlievitystapoja supistusten kohtaamiseen. Lääkkeettömillä kivunlievitystavoilla kivusta voi tulla hyvinkin kestettävää. Kivun kanssa pystyy olemaan loppuun saakka, se ei muutu sietämättömäksi kärsimykseksi. Synnytyksen etenemisen kannalta on alusta alkaen tärkeää pystyä rentoutumaan (ainakin supistusten välissä). Pystyasento sekä liikkuminen ohjaavat vauvaa laskeutumaan oikeaan suuntaan ja auttavat kohdunsuuta avautumaan. Lääkkeetön kivunlievitys ei rajoita synnyttäjän liikkumista eikä aiheuta epätoivottuja sivuvaikutuksia.

Rentoutuminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan keholla on taipumus jännittää kipua vastaan. Mielikuvia, hengitystä tai omaa ääntä voi käyttää rentoutumisen apuna, mutta ne vaativat harjoittelua etukäteen (en tässä kirjoita muista lääkkeettömistä keinoista ja välineistä tämän enempää). Varsinkin, jos synnytys kestää yhtään kauemmin, rentoutuminen ja kivun kohtaaminen vaatii voimakasta luottamusta omaan kehoon JA paljon tukea ja kannustusta synnyttäjää hoitavalta henkilökunnalta sekä tukihenkilöltä. Painotan, että lääkkeellinen kivunlievitys on tärkeää vaikean synnytyskivun hoidossa. Jos synnyttäjä on hyvin kipeä ja väsynyt eikä pysty rentoutumaan supistusten välissä, lapsi ei pääse laskeutumaan tiukan lihasvastuksen läpi synnytyskanavaan ja alkaa ennemmin tai myöhemmin voida huonosti. Puudutusten ja lääkkeiden mahdolliset haitat pitää siis suhteuttaa niistä saatavaan hyötyyn. Lääkkeettömyys ei ole synnytyksessä itseisarvoista.

Jos lähtee synnyttämään "avoimin mielin" luottaen ainoastaan hoitohenkilökunnan päätöksiin, on todennäköistä, että synnytys hoidetaan lääketieteellisesti. Kätilöt eivät välttämättä itse ehdota lääkkeettömiä kivunlievitystapoja, kannusta liikkumaan tai auta konkreettisesti rentoutumaan. Useimmiten yhdellä kätilöllä on monta synnyttäjää hoidettavanaan samanaikaisesti. On ihan tavallista, että kätilö käy avautumisvaiheen aikana vain välillä pistäytymässä ja kiirehtii eteenpäin. Kaikilla kätilöillä ei ole tietoa ja taitoja hyödyntää lääkkeettömiä menetelmiä. Monet synnyttäjät eivät ole valmistautuneita niiden käyttöön tai luota niiden tehoon, jolloin kätilöt tarjoavat sitä, mitä suurin osa synnyttäjistä haluaa .

Tässä blogissa kirjoitan paljon myös synnyttämiseen liittyvistä negatiivisista kokemuksista ja ongelmista, jotka mielestäni liittyvät synnytysten hoitokäytäntöihin sairaaloissa. Tarkoituksenani ei ole kylvää kauhua, ja jos jutut alkavat ahdistaa (ja olet menossa lähiaikoina synnyttämään), suosittelen lukemisen lopettamista! Kaikki synnytyskertomukset ovat yhden ihmisen henkilökohtaisia kokemuksia, joista ei voi päätellä, miten jokin muu synnytys tulee sujumaan. Ihmisillä on yleensä tarve käydä läpi juuri niitä kipeimpiä kokemuksia ja hyvät kokemukset ovat aliedustettuina etenkin internetin ihmeellisessä maailmassa.