Synnytyksestä toipuminen

Neuvolan fysioterapeutti sanoi, ettei synnytyksestä palautumista voi nopeuttaa. Minun on vähän vaikea uskoa, ettei mitään olisi tehtävissä. On tietysti totta, että lantionpohjan palautumiseen menee joka tapauksessa jonkin aikaa. Vaikka mitään ompeleita ei olisi tarvittu, niin venyminen on synnytyksen aikana niin äärimmäistä (ja tietysti muutokset ovat alkaneet jo raskauden aikana), että palautuminen kestää. Pinnalliset vatsalihakset ovat eriytyneet raskausaikana kauas toisistaan ja syvät lihaksetkaan eivät välttämättä ole kovin hyvässä kunnossa. Sitten on tietysti kaikki mahdolliset ompeleet ja hermotuksen palautuminen. Mutta vaikka toipuminen varmasti on yksilöllistä, niin varmasti jotenkin voi itse edesauttaa sitä.

Kuten jokin aika sitten kirjoitin, minua ahdistaa tällä hetkellä enemmän mahdollinen synnytyksen jälkeinen toimintakyvyttömyys, joka tuli yllätyksenä ekan synnytyksen jälkeen, kuin itse synnytys. Olen metsästänyt tietoa siitä, miten lantionpohjan vaurioita voi raskaudessa ja synnytyksessä ehkäistä. Tietoa on löytynyt myös siitä, mitä synnytyksen jälkeen voi tehdä toipumisen edistämiseksi.

Spinning Babies Blog korostaa lepäämistä. Synnytyksen jälkeen tulisi viettää 5 päivää välttäen kaikenlaista ei aivan pakollista kävelyä, portaita ja kantamista. Ei ruoanlaittoa, siivoamista tai ulkoilua. Ensimmäiset kaksi viikkoa pitäisi myös ottaa rauhassa. Toisen viikon aikana tai loppuvaiheessa voi lähteä ensimmäistä kertaa kävelylle. Seuraavien viikkojen aikana aina siihen asti, kun vauva on kuusiviikkoinen: yksi pidempi visiitti viikossa kodin ulkopuolelle. Ei edelleenkään raskasta siivousta, imurointia, asioiden poimimista lattialta tai vauvaa painavampia kantamuksia. Vauvaa olisi parempi kantaa kantoliinassa kuin esimerkiksi turvakaukalossa. Tänä aikana on myös hyvä tehdä lantionpohjaa vahvistavia harjoituksia, kevyttä joogaa tai muuta pientä syvien lihasten jumppaa joka päivä, tai ainakin tähdätä siihen ja tehdä niin monena päivänä kuin muistaa ja jaksaa. Liian aikainen kuormitus tai pinnallisiin vatsalihaksiin kohdistuva treeni voi enemmänkin hidastaa toipumista kuin nopeuttaa sitä.

Kuulostaako hurjalta? No joo. Toisaalta tämä on myös aavistuksen lohdullista. Synnytyksen jälkeen ei todellakaan tarvitse tehdä ja jaksaa mitään. Tietysti itselläni ja monella muullakin varmasti on ollut etenkin ekan lapsen syntymän jälkeen tarve todistaa itselleen ja muille, ettei mikään varsinaisesti ole muuttunut. Viikon päästä synnytyksestä voi jo käydä ulkona, shoppailemassa, juhlissa... Ja tietysti onkin tärkeää pitää huolta myös omasta henkisestä jaksamisesta. Jos pää meinaa hajota kotona lepäillessä, niin parempi varmasti lähteä ulos. Mutta lepääminen on myös ok, ja lantionpohjan kuormituksen vähentäminen minimiin voi tosiaan olla  eduksi. Ei ainakaan pitäisi olla mikään kunnia-asia näyttää, että minä kyllä pystyn ja jaksan ja ei tässä mitään.

Sitten on tietysti se, miten hyvin vaikka yksinhuoltajana tai useamman lapsen kanssa pystyy ottamaan rennosti. Jos ei kertakaikkiaan ole mahdollista saada auttavia käsiä ensi päivien ja viikkojen ajaksi, niin sitten ei ole. Silloin ei ole juuri vaihtoehtoja kuin jaksaa ja levätä sen verran kuin on mahdolllista. Toisaalta ehkä sitä apua voisi olla saatavilla, jos sitä oikeasti hyväksyisi ja yrittäisi järjestää - jos oman lepäämisen ja toipumisen priorisoi korkealle eikä ajattelisikaan hoitavansa kaiken itse. Olla siis terveen itsekäs.

Lantionpohjan kunto ei nimittäin ole mikään pikkujuttu. Minua jaksaa ärsyttää, miten siitä puhutaan lähinnä jonain seksielämän piristäjänä. Totuushan on, että aika moni ei synnytyksen jälkeisinä viikkoina tai kuukausina jaksa olla kovin kiinnostunut silloisesta tai edes tulevasta seksielämästään. Ja lisäksi seksistä voi täysin nauttia, vaikkei lantionpohja olisi missään huippukunnossa. Joten seksi on ainakin synnytyksen jälkeen aika huono motivaation lähde. Heikko lantionpohja ja muut syvät lihakset ovat kuitenkin tärkeä syy selkäkipujen ja liitoskipujen taustalla, tai virtsankarkailun. Heikot syvät  lihakset ovat riski varsinkin selän satuttamiselle esim. nostaessa vauvaa tai äkillisissä liikkeissä. Lantionpohjan hermotukseen on saattanut tulla synnytyksessä vaurioita, ja lihasten harjoittaminen auttaa hermovaurioiden korjaantumisessa. Etenkin jos suunnittelee joskus tulevaisuudessa haluavansa useampia lapsia, niin lantionpohja kannattaa raskauksien välillä treenata kuntoon. Muuten seuraavassa raskaudessa voi tulla eteen uusia tai entistä pahempia ongelmia.

Tämän voisi allekirjoittaa nimimerkillä "kokemusta on"... Yksi harhaluulo on, että lantionpohja ja syvät lihakset palautuvat itsekseen. No ehkä nuoret parikymppiset (toisin kuin me vanhat parikymppiset) hyväkuntoiset ensisynnyttäjät ovat paremmassa asemassa. Varmasti on perinnöllisiä taipumuksia, ikään, raskauteen ja synnytykseen ja fyysiseen kuntoon liittyviä tekijöitä, joiden ansiosta jotkut todella toipuvat kuin itsestään. Toisaalta monesti halu jaksaa ja pystyä sumentaa hieman sitä oman kehon kuuntelua, jos se nyt ylipäänsä on (ollut) kovin hyvin hanskassa. Jos vauvajumpan ohjaaja sanoo, että tehkää omien tuntemuksien mukaan, niin puolet tekee niin paljon ja kovaa kuin vain suinkin jaksavat...

Kohta se tulee!

Tällä viikolla vauva on täysiaikainen. Ensi viikolla alkaa kotikätilön päivystys. Mihin se aika menee, kohtahan meillä on vauva! Synnytyspelko on väistynyt jonnekin kauas taakse. Pelko on hävinnyt sitä mukaa kun kotisynnytyssuunnitelmat ovat edenneet. Tuntuu vaan niin hyvältä, että tiedän etukäteen, ketä synnytyksessä on ainakin paikalla ja luotan siihen, että synnytystä hoidetaan minulle parhaalla mahdollisella tavalla. Minun ei tarvitse valmistautua pitämään puoliani, toivoa kemioiden jotenkin kohtaavan synnytystä hoitavien kätilöiden kanssa, jännittää mahdollista sulkua, miettiä sopivaa sairaalaan siirtymisaikaa... Tuntuu, että olen saanut ajatukset hienosti käännettyä siihen, miten synnytys voi sujua mahdollisimman hyvin sen sijaan, että miettisin, mikä kaikki voi mennä pieleen. Sitä on tullut tässä mietittyä ihan tarpeeksi.

On ollut myös tärkeää käydä mielessä kunnolla läpi edellinen synnytys ja sen jälkeinen aika. Parhaillaan on menossa hyvä harjoitus suhtautumisesta kipuihin ja epämukavuuteen. Vaikka liitoskivut ovatkin - jälleen - ihmeellisesti helpottaneet, niin öisin jalkoja särkee, alaselkä on jumissa ja jaksaminen on muutenkin vähissä. Mutta olen kyllä niin onnellinen, että edes liitoskivuista on taas taukoa, ne ovat kyllä ehkä viheliäisin vaiva ikinä. Näin loppuvaiheessa on selvästi ollut eniten apua lepäämisestä. Selällään jalat seinää vasten kohti kattoa on ihan must asento, tai oikeastaan mikä tahansa, missä saa pienen luisen kallon vähän irtaantumaan lantionpohjasta. Pakaravenytykset ja lantion pyörittely jumppapallon päällä on  myös aika hyvä juttu. Jos alkaa kiristää (lihaksia tai hermoja), koetan palauttaa ajatukset rauhalliseen hengittämiseen ja tietoisesti rentouttaa kaikki lihakset. Joskus auttaa, joskus ei niinkään, mutta lihasjumitus on selvästi vähäisempää kuin viimeksi loppuraskaudessa.

Ehkä se synnytys vielä alkaa enemmän hiipiä mieleen, kun aika alkaa käydä vähiin. En aio edes ajatella, että vauva syntyisi ennen kätilön päivystyksen alkua. Esikoinen syntyi täsmällisesti laskettuna päivänä, joten tämä saisi pitää aikatauluista yhtä hyvin kiinni. Nautin nyt näistä luottamuksen, rauhan ja ilon tunteista niin kauan kuin niitä kestää.

TENS-testailua

Päivitetty teksti löytyy täältä: Kokemuksia TENS-laitteesta synnytyksessä

Helppo loppuraskaus?

Uskaltaakohan tätä sanoa ääneen... Äkillisen romahduksenkin uhalla totean, että olotilani on ollut jo jonkin viikon ajan varsin siedettävä. Keskiraskauden infernaaliset liitoskivut ovat lähes kadonneet. En ole ainakaan kuukauteen käyttänyt tukivyötä, mikä on helpotus, sillä se tuntuu painavan alavatsaa etenkin istuessa. Pystyn kävelemään normaalin ihmisen vauhtia ja ottamaan välillä jopa pari juoksuaskelta. Vessassa pitää käydä aika usein, koska pää painaa rakkoa, mutta se on aika pientä. Ja raskautta on jäljellä enää kuukausi tai korkeintaan kaksi!

Viime raskaudessa kävelin tässä vaiheessa jo kuin etana. Liitoskivut tekivät kaikesta liikkumisesta hidasta ja tukalaa. Alaselkä oli aivan jumissa ja särky oli usein kammottavaa. Sormet ja jalat alkoivat turvota. Odotin kuumeisesti, että pääsisin mahasta eroon (enkä osannut aavistaakaan, miten kauan toipumiseen vielä menisi synnytyksen jälkeen).

Vauva painaa jo pari kiloa, ja tietysti lisääntynyt paino keskivartalossa tekee liikkumisesta raskaampaa. Alaselkä kipeytyy helposti, kun vatsan paino vetää sitä notkolle. Täytyy koko ajan muistaa ottaa rauhallisesti, koska vatsalihakset ovat niin poissa pelistä ja äkkiliikkeet tuntuvat heti selässä. Istumatyö saa takapuolen puutumaan, ja viime viikolla hankinkin tällaisen:

Viralliselta nimeltään tasapainotyyny. Nystyrät ylöspäin alkaa kihelmöidä takamusta niin, että on säännöllisin väliajoin noustava jaloittelemaan. Pitäisi myös aktivoida syviä lihaksia.

Raskaus tuntuu kyllä, mutta ei yhtään niin mahdottomalta kuin pelkäsin. Pystyn ja jaksan paljon asioita, saan nukuttua suht hyvin, ei väsytä. Mahtavaa! Täytyy muistaa nauttia jokaisesta päivästä niin kauan kuin tätä kestää.

Huomenna on pitkästä aikaa neuvola, edellisestä on varmaan jo yli kuukausi. Siellä pitää ainakin tulla ulos näiden kotisynnytyssuunnitelmien kanssa, sillä tarvitsen lähetteen vastasyntyneen napaverinäytettä varten. Kotikätilö ottaa näytteen, mutta labraa varten tarvitaan lähete. Saa nähdä, millaista palautetta neuvolan suunnalta tulee.

Kotisynnyttäjän sisustuselementit ja raskausajan apuvälineet

Meille kotiin on alkanut kerääntyä kaikenlaisia kummallisia asioita. Jos olisi paljon aikaa, rahaa, siivous- ja puuhailuintoa (tai edes jotakin näistä), niin kerrostalokolmiomme näyttäisi aika erilaiselta. Raskauden myötä arvostan ennen kaikkea sellaisia huonekaluja ja esineitä, jotka auttavat olemaan mukavasti. Tässä muutamia lemppareitani.

Yogalifen punainen putkityyni eli bolsteri. Kevyt, helppo siirrellä ja saa monissa väreissä. Tämän päällä on ihana istuskella lattialla joko polvillaan tyyny haarojen välissä tai kyykyssä tyyny pepun alla. Kyykkyasento on hyvä raskauden aikana, koska se avaa lantiota ja venyttää lantionpohjan lihaksia, mutta leveässä kyykyssä ilman tyynyä on aikamoisen raskasta hengailla (ellei omaa rautaisia reisilihaksia). Jos liitoskipujen takia jalkojen avaaminen tuntuu ikävältä, niin puolikyykky on yleensä kuitenkin ihan hyvä asento, eli toinen polvi on lattiaa vasten. Bolsteri on ihana myös kylkimakuulla päällimmäisen polven alla. Paksu (ainakin 1 cm) makuualusta on myös ehdoton, ilman sitä venyttelyt jäävät tekemättä ja paremman lepoasennonkin saa lattialla kuin meidän upottavalla sohvalla.

Sängyssä paras kaverini on nykyään Doomoo Buddy -imetystyyny. Sen kanssa saa kyljellään nukkuessa mukavan asennon. Doomoo on myös imetystyynynä ylivertainen. Esikoisen kanssa käytössä oli pienempi Doomoo Softy. Mikään muu (halvempi...) imetystyyny ei ole yhtä muokkautuva ja tukeva. Cotton-puuvillasekoitepäällinen on minusta mukavampi kuin tavallinen hieman liukkaampi materiaali. Näihin saa myös vaihtopäällisiä. Ainoa varoituksen sananen: täytemateriaali painuu käytössä kasaan. Jos ostaa käytetyn tyynyn, kannattaa hankkia Kidsteriltä lisätäytepakkaus ja lisätä tyynyyn täytettä. Tätä varten voi joutua ratkomaan hieman sisätyynyn saumaa ja ompelemaan sen takaisin kiinni (ainakin meidän Softyssa oli sitä varten erillinen kohta, Buddyn sisärakenteita en ole vielä tarkastellut). Täyttäminen on hyvin sotkuista puuhaa, minimaalisia mikrorakeita on sitten joka paikassa.

Sitten meiltä löytyy jumppapallo, jokin halpa urheiluliikkeestä ostettu. Pallo helpottaa alaselkäkipuja ja sen päällä on mukava pyöritellä lantiota. Alaselän saa hyvin rennoksi myös kun selällään maatessa nostaa jalat koukkuun pallon päälle. Pahimpien vauvan rintaraivarien aikana auttoi, kun imettäessä samalla pomppi ylös alas pallon päällä. Halpispallon ongelmana on vain sen tyhjeneminen itsestään. Pallon käsipumppu hajosi heti kättelyssä ja löysä pallo ei ole yhtä mukavan tuntuinen kuin täysi. Tavallisessa jumppapallossa ei ole samanlaista "anti-burst"-lupausta kuin oikeissa terapiapalloissa tai synnytyspalloissa. Puhkeamisvaara on siis suurempi. Pallo muutenkin vie aika paljon tilaa ja tuntuu vierivän aina tielle.

Elisan blogista luin maapähkinän muotoisesta ovaalista jumppapallosta, jonka melkein jo lisäsin hankintalistalle... Mutta ehkä tavallinen pallo ja lisäksi putkityyny riittävät. Joku raja :)

Sitten meiltä löytyy Tempurin Marumaru-istuintyyny. Tämä on aivan ehdoton keittiön puutuoleilla, etenkin synnytyksen jälkeen mutta muutenkin selkävaivaisena kaikilla kovilla tuoleilla istuminen on ikävää. Jälleen kallis, mutta miellyttää jopa silmää.

Itse synnytystä varten pitäisi hankkia synnytysamme. Olen miettinyt pumpattavaa La Bassine -allasta, mutta pitää ottaa vielä selvää muista vaihtoehdoista. Ja TENS-laitteen olen kokonaan unohtanut... Joo, aktiivinen synnyttäminen on välineurheilua!

Akupunktio pyörittää vauvaa ja kadonneet liitoskivut

Ihmeellisiä asioita tapahtuu. Ensinnäkin: parin kuukauden aikana infernaalisiksi yltyneet liitoskivut ovat yhtäkkiä reilun viikon sisällä helpottaneet. Pystyn taas kävelemään kuin lähes normaali ihminen, ottamaan satunnaisesti pari juoksuaskeltakin ilman, että loppupäivä menee sohvalla toipuessa. Välillä tuntuu pientä vihlontaa, ja sängyssä kylkeä pitää edelleen kääntää varovasti jalat yhdessä, mutta toimintakyky on palautunut muutoin hurjasti. Olisiko yhdestä osteopatiahoidosta ollut apua, vai mikä tässä on takana, en tiedä. Mieletöntä.

Eilen olin akupunktiossa, jonka alkujaan varasin liitoskipujen hoitamista varten. Hoitokerta ei kipujen katoamisesta huolimatta mennyt hukkaan, sillä muitakin jumituksia löytyy, vaikka niiden vaikutukset arkielämään eivät ole liitoskipujen luokkaa. Esimerkiksi pakarat ja reidet menevät helposti lukkoon, kun tekee istumatyötä, on raskaana eikä häpyliitoksen kipujen takia oikein saa tehtyä normaaleja pakaralihasliikkeitä. Seurauksena on lantion ja alaselän jumitukset, jotka vaikuttavat myös rintarangan ja yläselän alueelle. Oli kyllä ihan mahtavia tuntemuksia jo hoidon aikana. Etenkin pisteiden painelu pakaroissa tuntui nilkoissa ja lopulta pikkuvarpaassa asti. Neulat eivät tuntuneet juuri yhtään ikäviltä, eikä niistä jäänyt jälkiä. Hoidon jälkeen tuntui, että pystyi hengittämään ihan eri tavalla kuin ennen.

Akupunktiota käytetään myös kääntämään perätilassa tai poikittain majailevaa vauvaa, ja olen kuullut monilta, että akupunktio voi olla paljon tehokkaampi ja mukavampi keino kuin lääkärin tekemä ulkokäännös. Tässä toisen kolmanneksen lopuilla vauvan asennolla ei vielä ole niin suurta merkitystä, mutta oli kyllä mukava yllätys, että pitkään poikkitilassa viihtynyt vauva möyri itsensä yön aikana raivotarjontaan, vieläpä oikeaoppisesti selkä kohdun vasemmalle puolelle. Koko yön myllersi mahassa ja vessareissulla oli pakko jäädä hetkeksi nojailemaan käsivarsilla pöytään niin että vatsa sai roikkua vapaasti. Aamulla neuvolalääkäri totesi ultralla, että pää alaspäin siellä nyt majaillaan. Vauvahan mahtuu vielä pyörimään kohdussa ja vaihtamaan asentoa uudelleen, mutta pitää nauttia niin kauan kuin tätä kestää. Kääntyminen tuli tällä kertaa ainoastaan hoidon sivutuotteena, mutta jännä huomata, miten akupunktio toimii.

Ultrassa painoarvioksi tuli 1200g, aavistuksen keskikäyrän yläpuolella. Kohdun sf-mitta on 25 cm, ja sekin keskikäyrien tuntumassa. Kaikki näytti hyvältä. Viimeksi muistaakseni keskiraskauden lääkärikäynnillä ei ultrattu, tosin siinä neuvolassa ei tainnut olla ultralaitetta ainakaan kaikissa lääkärien huoneissa. Ultraaminen ei minusta olisi ollut erityisesti tarpeen, mutta toisaalta asennon varmistamisesta on hyötyä, kun yritän nyt itse opetella paremmin tunnistamaan vauvan asennon muutokset kohdussa. Viimeksi potkut tuntuivat niin satunnaisilta suunnilta, etten olisi kuvitellutkaan tunnistavani itse vauvan tarjontaa. Tällä kertaa aion harjoitella ja olen muutenkin lukenut paljon vauvan asennon vaikutuksesta synnytykseen ja miten optimaaliseen tarjontaan voi houkutella.

Vinkki liitoskivuista kärsiville

Päivitetty teksti liitoskivuista löytyy täältä!

Synnytyspelkopolia, supisteluja ja sokerirasitusta...

Viikko sitten neuvolassa terkkari kirjoitti lähetteen synnytyspelkopolille Kättärille, ja sieltä tuli nyt postissa ilmoitus ajanvarauksesta kolmen viikon päähän. Pitäisi varmaan koettaa siirtää aikaa, sillä töissä on siihen aikaan aina viikkopalaveri, ja joudun raskauden takia muutenkin juoksemaan koko ajan jossain. Tai siltä se välillä tuntuu. Neuvolassa kaikki oli mallillaan, mutta supistelujen syitä lähdettiin selvittämään tarkemmin. Niitä on nimittäin paljon, etenkin kävellessä ja iltaisella levossakin. Välillä on koko maha niin kipeä, että on pakko pysähtyä huilaamaan. Kävin labrassa, ei tulehduksia eikä mitään. Sitten tk-lääkärille, joka totesi kohdunsuun olevan normaalisti kiinni, mutta joka silti määräsi vielä yhden näytteen.

Itse luulen, että supistelua ja kipuja yllyttää lantion löystyminen ja liitoskivut. Lihakset ovat kovilla, kun tuki on normaalia heikompi, ja kohtuhan on myös lihas, kai se siihenkin vaikuttaa. Tärkeintä on, ettei kohdunsuulla ole tapahtunut mitään. Ja hyvä tietysti, että tutkitaan, mutta en aio stressata tästä yhtään. On tietysti hankalaa kestää taas kerran oman toimintakyvyn rajoittumista, kun ei pääsekään enää kävelemään entiseen tahtiin tai juoksemaan bussiin. Synnytykseen on kuitenkin mahdollisesti vielä neljä kuukautta! Eikä toipuminen senkään jälkeen käy ihan hetkessä. Välillä on kyllä vähän vaikea löytää hyvä tasapaino liikkumisen ja lepäämisen suhteen. Toisaalta pitäisi levätä kun siltä tuntuu, toisaalta haluan pysyä hyvässä kunnossa (tai hyvässä ja hyvässä, niin hyvässä kuin nyt on mahdollista) kunnossa mahdollisimman pitkään. Jos liikkumistaan alkaa kovasti rajoittaa, niin se myös nopeasti rajoittuu, huomasin ekan raskauden aikana.

Aiheesta turhia tutkimuksia vielä... Olen saanut nyt jo kaksi lähetettä labraan sokerirasituskokeeseen. Se kuulemma tehdään nykyään "lähes kaikille". Ekassa raskaudessa koko sokerirasituksesta ei puhuttu mitään, eikä mitään raskausdiabetekseen liittyvää ollut. Sokerirasitus on kuitenkin melkoisen aikaavievä koe, enkä jaksaisi yhtään sitäkään rumbaa. Ensin yö paastolla ja aamusta menee pari tuntia, milloin nekin työtunnit sitten tekee sisään? No, kaypahoito.fi kertoo sokerirasituksesta:

Koetta ei tarvita, jos kyseessä on alle 25–vuotias ensisynnyttäjä, joka on normaalipainoinen (painoindeksi 18.5–25) raskauden alkuvaiheessa eikä hänen lähisukulaisillaan ole tyypin 2 diabetesta. Sokerirasituskoetta ei myöskään tarvita silloin, kun alle 40–vuotiaalla uudelleensynnyttäjällä ei ole aiemman raskauden aikana ollut raskausdiabetesta ja lapsi on painanut alle 4 500 g ja painoindeksi on alle 25 uusimman raskauden alkaessa.

Tällä perusteella en sinne aio mennä, toivottavasti neuvolassakin löytävät paperin ja lakkaavat painostamasta...

Seksiä polvet ristissä

Edelliseen postaukseen viitaten ja aiheesta seksi raskauden aikana... Oppaissa kyllä kerrotaan, että kasvava maha voi vaikeuttaa kanssakäymistä. Mutta entäs jos mahasta ei juuri ole tietoa, mutta jalkojen levittäminen aiheuttaa hammasten kiristelyä? No tietysti heteroseksiäkin voi harrastaa monella tavalla, mutta kyllä vähän kypsyttää. Meneehän se joskus ohi. Ensi vuonna viimeistään.

Kamalat liitoskivut

Tässä raskaudessa on ollut paljon vähemmän raskausoireita kuin ekassa, mutta liitoskivut alkoivat jo muutama viikko sitten. Pahimmillaan kaikki seisominen ja kävely tuntuu siltä kuin ratkeaisi häpyluun kohdalta kahtia. Joillain muillakin varmaan on samanlaisia kipuja, joten laitan tähän kaikkia kokeiltuja vinkkejä:

Jumppaohje liitoskivuista kärsiville

Tukivyö

Koska kivut johtuvat lantion löystymisestä raskauden aikana, lantion tukeminen tiukkaan pakettiin auttaa edes vähäsen. Itselläni on Anita Babybelt -tukivyö. Olen myös miettinyt Dosi Sacro -lantiotukea , mutta se on aika kallis. Tukivyötä kannattaa käyttää vielä synnytyksen jälkeenkin, koska se nopeuttaa palautumista.

Oikeat asennot

Kipu usein pahenee kävellessä, levittäessä jalkoja tai nostaessa yhtä jalkaa kerrallaan esim. pukiessa. Kannattaa välttää seisomista ja kävelyä jalat harallaan varpaat ulospäin. Hyvässä seisoma-asennossa jalkaterien ulkosyrjät ovat suoraan eteenpäin, tuntuu siis jopa siltä, että varpaat osoittavat hieman sisäänpäin. Kävellessä on hyvä käyttää tukevapohjaisia kenkiä, joissa ei ole korkoa.

Parasta on pukea istualtaan ja nousta istuma-asennosta (myös autosta) aina rauhallisesti jalat yhdessä suoraan eteenpäin. Nukkuessa kyljellään paksu tyyny ylemmän polven alla (voi olla hyvä hankkia imetystyyny jo valmiiksi!), muutenkin hyvä tyynyarsenaali sängyssä auttaa.

Vesi
Lämmin kylpy auttaa kipuun, jos sellaiseen on mahdollisuus. Uiminen ja vesijuoksu ovat hyviä liikuntamuotoja, tosin rintauintia ei kannata harrastaa.

Jooga
Joogassa kannattaa välttää asentoja, joissa molemmat jalat ovat haarallaan ja joko pitää jalat yhdessä tai koukistaa toinen polvi. Jos kipu ei ole mielettömän kovaa, gomukhasana (risti-istunta polvet päällekkäin) ja baddha konasana (risti-istunta jalkapohjat vastakkain tarpeeksi tyynyjä polvien alla, jotta asento on rento) vuorotellen voivat auttaa. Kyykkyasento, jota yleensä suositellaan lantion avaamiseksi raskauden aikana, kannattaa tehdä tyynyjä tai pieni koroke (esim. kirjapino) takapuolen alla.

Osteopatia, akupunktio, akupainanta, hieronta
Näistä hoitomuodoista voi olla apua. Linkkilistasta blogin yläpalkista löytyy raskaanaoleville sopivia hoitopaikkoja ainakin Helsingissä.

Synnytyksessä
Jos liitoskivut vaivaavat vielä loppuraskaudesta ja synnytyksen alkaessa, kannattaa myös synnytyksessä välttää jalkojen tarpeetonta levittämistä. Hyviä asentoja synnytyksessä voivat olla esimerkiksi kylkimakuu, konttausasento (esim. nojaten säkkituoliin, tyynyihin synnytyssängyllä tms.) tai ammeessa oleskelu. Jos otat epiduraalin, on hyvä silti välttää jalkojen liiallista levittämistä, vaikka kipu ei siinä tilanteessa tuntuisikaan. Synnytyksen jälkeen kannattaa olla varovainen, käyttää tukivyötä ja noudattaa samoja periaatteita kuin raskausaikana, etenkin ensimmäiset kaksi viikkoa ovat myös häpyliitoksen toipumisen kannalta tärkeitä.

Jos jollakin tulee mieleen vielä jotain, kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan...