Synnytysvalmennusta Haikaranpesässä

Perjantaina olin Haikaranpesän synnytyslaulu- ja rentoutumisvalmennuksessa. Vähän hirvitti, että synnytys käynnistyykin sairaalassa ja sieltä pitäisi äkkiä lähteä kotiin synnyttämään :) Vielä olen kuitenkin yhdessä kasassa, vaikka napakoita (joskin kivuttomia) supistuksia on tullut monena päivänä ja iltana.

Olen seurannut keskustelua synnytysvalmennuksesta Doula Elisan blogissa. Olen monesta asiasta, oikeastaan kaikesta, samaa mieltä. Synnytysvalmennuksen suunnittelu ja järjestäminen on tietysti haastavaa, koska synnyttäjiä on niin moneen lähtöön. Ihmisillä on hyvin erilaiset lähtökohdat ja lisäksi luentomuotoinen valmennus esittelykierroksineen asettaa omat rajoituksena. Perjantain Haikaranpesän vapaaehtoinen valmennus oli kuitenkin positiivinen yllätys. Tällaista synnytysvalmennuksen pitäisi olla!

Valmennus jakautui kahteen osaan. Ensimmäisen tunnin piti Hilkka-Liisa Vuori äänenkäytöstä synnytyksessä. Vuori pitää myös pidempiä synnytyslaulukursseja, joista lisätietoja löytyy Vox Silentiin sivuilta. Sivulla on lisäksi lyhyt artikkeli synnytyslaulun perusteista, ja kirjastoista löytyy myös kirja. Valmennustunti käytettiin äänenkäytön harjoitteluun. Synnytyslaulu ei ole varsinaista laulua, vaan supistusten aikana vapaamuotoista ääntelyä , jonka voimakkuus kasvaa supistusten voimakkuuden myötä. Tärkein hyvän äänen periaate synnytyksessä on leuan pitäminen rentona. Jos leuka jännittyy ja kiristyy, niin äänikään ei rentouta, päinvastoin. Tätä kokeiltiin erilaisten harjoitusten avulla. Kehotan kyllä kaikkia (jotka suinkin pystyvät jättämään sivuun ennakkoluulonsa - "synnytyslaulu" kuulostaa kieltämättä aikamoiselta äitimaameiningiltä) tutustumaan äänenkäytön periaatteisiin synnytyksessä.

Toisen tunnin veti Haikaranpesän kätilö. Aluksi oli puhetta rentoutumisen ja erilaisten asentojen merkityksestä synnytyksessä, minkä jälkeen käytiin lyhyesti läpi erilaisia avautumis- ja ponnistusvaiheen asentoja. Asiaan olisi voinut helposti kysymyksineen käyttää paljon enemmänkin aikaa, mutta tärkeintä minusta oli se, että ylipäänsä käytiin läpi konkreettisia keinoja, jolla synnyttäjä voi itse helpottaa oloaan synnytyksen aikana.

Muistan, että ensimmäisen raskauden aikana Haikaranpesän pakollinen valmennus oli pettymys (vaikka en silloin mitään kyllä edes odottanut). Siinä käytiin läpi hyvin teknisesti synnytyksen kulku, tavallisimmat kivunlievitystavat, toimenpiteet, osaston tilat ja lapsivuodeaika parin videon saattamana. Epäilen, ettei kovin moni muukaan saanut hirveästi irti sinänsä ihan hyvästä kuvamonisteesta, jossa esiteltiin erilaisia asentoja avautumis- ja ponnistusvaiheen aikana. Niitä kun ei voi vain paperista omaksua, vaan niitä pitää vähintäänkin nähdä käytännössä ja mieluiten itse kokeilla ja harjoitella. Sen takia tämä "äitien rentoutusryhmä" oli paljon parempi ja tarpeellisempi.

Olen aikaisemmin kirjoittanut, ettei Haikaranpesä minusta ole mikään suuri poikkeus Suomen synnytysosastojen joukossa. Tämä valmennus kuitenkin nosti vähäsen pisteitä - tällaista pitäisi olla saatavilla kaikkialla. Vähän jäi kuitenkin ihmetyttämään se, että kätilön mukaan myös Haikarassa yleisin ponnistusasento on puoli-istuva asento sängyllä. En muista, oliko puhetta siitä, mikä on erilaisten kivunlievitystapojen ja toimenpiteiden osuus osastolla ja miten se suhteutuu muihin Suomen synnytyssairaaloihin. Epäilen, ettei ero ole valtavan suuri. Mietityttää kyllä hieman se, että Haikaraan varmaan valikoituu kuitenkin enemmän sellaista porukkaa synnyttämään, jotka olisivat kiinnostuneet ns. normaalista fysiologisesta synnytyksestä ja välttämään epiduraalia ja muita puuttumisia synnytyksen kulkuun. (Niin kuin minä itse ekassa synnytyksessäni.) Itse kuitenkin päädyin haluamaan puudutuksen, koska tuntui, etten enää pärjännyt: en saanut tarvitsemaani tukea jaksaa kivun kanssa ja valmistautuminenkin olisi voinut olla parempaa.

Jos vaan pystyy, kannattaa kyllä harkita myös maksullisia synnytysvalmennuksia. Helsingissä voin todella paljon suositella Manipuran Aktiivinen synnytys -valmennusta. Olen aiemminkin tainnut kirjoittaa, että se pitkälti pelasti ekasta synnytyskokemuksestani sen mikä pelastettavissa oli. Lisäksi hyviä kätilöpalveluja ja valmennusta tarjoavia tahoja ovat Heket ja Yebomama. Vaikka yksityiset palvelut ovat kalliita, niin niihin kannattaa kyllä sijoittaa. Lisäksi tietysti Aktiivinen synnytys ry järjestää ilmaisia keskusteluiltoja, joista voi varmasti saada lisävinkkejä.

Nyt painun odottelemaan synnytystä :)

Kutsu Haikaranpesään

Eilen kolahti postiluukusta kutsu Haikaranpesän valmennuksiin. Pakollista synnytysvalmennusryhmää ei meille vanhoille asiakkaille ole. Vapaaehtoisia valmennuksia on kolme: seksuaalisuus raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen, mielialat ja äitien rentoutusryhmä/äänenkäyttö synnytyksessä. Viime raskaudessa osallistuimme ainoastaan pakollisiin kahteen valmennukseen ja synnytyssuunnitelmakeskusteluun. Oli tietysti kiva käydä tutustumassa paikkoihin useampaankin otteeseen, mutta kokemukseni perusteella en jättäisi valmistautumista ainoastaan sairaalan synnytysvalmennuksen varaan - vaikka se Haikaranpesässä onkin paljon runsaampaa kuin muilla osastoilla. Minusta Haikaranpesän valmennusten verran pitäisi olla joka synnytysosastolla tarjota. Niissä käytiin läpi lähinnä hyvin yleisesti synnytyksen ja vastasyntyneen ensipäivien kulkua ja osaston resursseja sekä katseltiin paikkoja. En tiedä, millaisia kokemuksia muilla on, ehkä valmennusten sisältö ja ilmapiiri riippuu hieman kätilöstäkin.

Tällä kertaa yritän päästä osallistumaan ainakin rentoutusryhmään. Viimeksi olin kyllä lukenut kaikenlaista rentoutumisesta, hengittämisestä ja äänenkäytöstä synnytyksessä, mutta en tajunnut, että oikeasti tarvittaisiin paljon käytännön harjoittelua. Jos vain ajatuksen tasolla valmistautuu kohtaamaan supistukset rentona ja hengittäen, tosipaikan tullen keho ei välttämättä kuitenkaan osaa toimia jännittymättä. Haikaranpesän valmennuskerta maksaa ainoastaan viisi euroa (ja muut ryhmät ovat ilmaisia), joten kannattaa ne senkin takia käydä. Toivon, että Aktiivinen synnytys ry järjestää myös syksyllä keskusteluiltoja, koska kaikki kaupallinen synnytysvalmennus, jooga ja liikunta on joko melkoisen tai aivan järjettömän kallista...

Olisi pitänyt ilmottautuessa kysyä, onko Haikaranpesässä samanlainen mahdollisuus polikliiniiniseen synnytykseen kuin muuallakin, eli voisi uudelleensynnyttäjänä päästä samana päivänä jo lähtemään kotiin. Postissa tulleessa esitteessa lukee ainoastaan, että Haikaranpesässä hoitoaika on synnytyksen jälkeen kaksi vuorokautta (no, viimeksi meni 5 yötä). Nettisivuilla mainitaan lisäksi, että uudelleensynnyttäjillä hoitoaika on yksi vuorokausi. Haluaisin kyllä tällä kertaa nopeasti kotiin, jos vointi sen sallii. Mikäli siis sairaalaan täytyy päätyä. Aion kyllä hyödyntää valmennukset, vaikka valmistautuisin samalla kotisynnytykseen.

Viimeinen viikko kesälomaa kahdestaan esikoisen kanssa... ikinä. Ensi viikolla päiväkoti aukeaa taas, ja ensi kesänä meillä onkin kaksi lasta! Leikki-ikäinen ja liikkumaan opetteleva vauva. Hurja ajatus.

Suunnitelma B

Tänään soitin ja ilmoittauduin Haikaranpesään. Jos kotisynnytys jossain vaiheessa raskautta osoittautuu mahdottomaksi, niin sinne sitten. Haikaranpesälle plussaa tulee erityisesti henkilökohtaisesta synnytyssuunnitelmakeskustelusta ennen synnytystä. Uskon ainakin siihen, että suunnitelmaan kirjatut toiveet otetaan mielellään huomioon. Toiveet täytyy itse tietenkin osata muotoilla, mikä ei ennen ensimmäistä synnytystä ole ihan helppoa. Ja Haikaranpesässäkin kätilöillä voi olla kiire, eikä kaikkien kätilöiden kanssa välttämättä tule toimeen.

Minulla ei omakohtaista kokemusta ole muista synnytysosastoista, mutta vaikutelmani on, että osastot ovat ainakin pääkaupunkiseudulla sairaalasta riippumatta yleisesti melkoisen samanlaisia: kaikissa on yksi synnytysallashuone ja perhehuoneita sekä sisustusta on pyritty tekemään "kodinomaisemmaksi" ja vähemmän kliiniseksi (tosin sairaala on aina sairaala, ei Haikaranpesäkään minusta ole kovin viihtyisä paikka). Sairaaloissa noudatetaan Unicefin ja WHOn vauvamyönteisen sairaalan periaatteita. Varmaankin 15 vuotta sitten osastoa perustettaessa tilanne oli erilainen, ja synnytyksen ja vastasyntyneen hoitokäytännötkin ovat yleisesti muuttuneet tässä ajassa. Toisaalta myös Haikaranpesä on todennäköisesti kokenut muutoksia. Ainakin muutama vuosi sitten siihen yhdistettiin toinen saman kerroksen lapsivuodeosasto, joskaan en tiedä, miten muutokset ovat käytännössä vaikuttaneet.

Haikaranpesä asettaa joukon kriteerejä eli raskauden pitää olla täysiaikainen ja sujunut normaalisti. Ja lisäksi synnytyshetkellä osastolla pitää tietenkin olla tilaa. Täytyy siis varautua vielä suunnitelmaan C eli  päätymiseen jollekin muulle osastolle tai sairaalaan, jos Haikaranpesän kriteerit eivät täyty tai siellä on sulku päällä.