Vika neuvola?

Eilen oli melkoisen todennäköisesti tämän raskauden viimeinen neuvola. Seuraava on vasta parin viikon päästä, muutama päivä lasketun ajan jälkeen. Loppuraskauden neuvolakäyntejä(kään) ei näköjään hirveästi ole. Ehkä tämä yksilö päättää viihtyä mahassa kauemmin kuin esikoinen, mutta epäilen vähän, että seuraavaa äitiysneuvolakertaa ei ehdi enää tulla. Joten tässä raskaudessa olen käynyt viisi kertaa neuvolassa, kaksi kertaa neuvolalääkärillä ja kahdessa ultrassa sairaalassa. Viimeksi käyntejä oli melkein parikymmentä.

Kaikki oli edelleen mallillaan, paitsi hemoglobiini oli laskenut 110:en, joten kävin äkkiä hakemassa luontaistuotekaupasta vähän Floradixia. Toivottavasti se auttaa. Koko raskauden aikana en ole tarvinnut lisärautaa, mutta hyvä että tuli mitattua sekin vielä. Verenpaineet olivat vähän nousseet (121/69), mutta vielä ihan normaaleissa rajoissa. Painoa on nyt melkein 2,5 kiloa vähemmän kuin viimeksi loppuraskaudessa, ja sen kyllä huomaa! Turvotustakaan ei ole yhtään. Kaiken kaikkiaan vointi on aika hyvä. En ikinä olisi uskonut, että loppuraskaudessa voi vielä olla näin mukava olo. Tietysti öisin pitää herätä useamman kerran kääntämään kylkeä, alaselkä kipeytyy herkästi ja vessassa pitää ravata koko ajan, mutta liitoskivut ovat pysyneet kohtuullisina (!) ja jaksan hyvin puuhastella kaikenlaista.

Vauva on viittä vaille kiinnittynyt, terkkarin mukaan pää heiluu alhaalla enää minimaalisen vähän. Ja takaisin vasemmassa raivotarjonnassa, jee! Parina iltana on tuntunut alavatsalla pientä jomotusta ja harjoitussupistuksia tulee paljon, mutta ei mitään sen kummempaa. Aika paljon on vielä tekemättä, vauvan vaatteetkin ovat vielä kellarissa ja yhdet villahousut tahtoisin saada valmiiksi... Mutta toisaalta saisi jo tulla, kaikki synnytykseen liittyvä alkaa olla jo valmiina.

Niin ja sitä vauvan TSH-lähetettä en sitten neuvolasta saanut enkä saa. Niitä ei kuulemma sieltä kirjoiteta (vaikka monesta muusta Helsingin neuvolasta on kirjoitettu). Sain sen onneksi kätilön avustuksella hommattua toisesta neuvolasta, joten asia selvä. Ärsyttää silti.

Omituisia supistuksia

Supistuksethan yleensä tuntuvat vatsassa. Harjoitussupistukset vatsan kovettumisena, varsinaiset supistukset ikävänä jomotuksena särkynä tai kovana aaltoilevana kipuna. Sen lisäksi supistukset voivat tuntua selässä, lantionpohjassa ja reisissä. Peruskauraa. Mutta kiinnostaisi kovasti, tuntuuko supistelu kenelläkään muulla ylävartalossa tai päässä...

Mahan pinta kovettuu, mutta sen lisäksi rinnassa ja kurkussa tuntuu kiristävä tunne. Vähän aikaa sitten huomasin, että supistus tuntui kiristävänä vanteena pään ympärillä. Tunne korostuu, jos vaikka istun keinutuolissa tai sohvalla takakenossa. Tuntuu todella oudolta! Jotain yhteyksiä siellä täytyy mennä, koska tuntemukset ovat selvästi yhteydessä mahan kovettumisiin.

En ole vielä alkamassa synnyttää, sillä näitä supisteluja on ollut enemmän ja vähemmän raskauden puolivälistä alkaen.Saa nähdä, millaisia varsinaiset synnytyssupistukset tulevat sitten olemaan. Ei ainakaan mitään hillittömiä päänsärkyjä toivottavasti!

Helppo loppuraskaus?

Uskaltaakohan tätä sanoa ääneen... Äkillisen romahduksenkin uhalla totean, että olotilani on ollut jo jonkin viikon ajan varsin siedettävä. Keskiraskauden infernaaliset liitoskivut ovat lähes kadonneet. En ole ainakaan kuukauteen käyttänyt tukivyötä, mikä on helpotus, sillä se tuntuu painavan alavatsaa etenkin istuessa. Pystyn kävelemään normaalin ihmisen vauhtia ja ottamaan välillä jopa pari juoksuaskelta. Vessassa pitää käydä aika usein, koska pää painaa rakkoa, mutta se on aika pientä. Ja raskautta on jäljellä enää kuukausi tai korkeintaan kaksi!

Viime raskaudessa kävelin tässä vaiheessa jo kuin etana. Liitoskivut tekivät kaikesta liikkumisesta hidasta ja tukalaa. Alaselkä oli aivan jumissa ja särky oli usein kammottavaa. Sormet ja jalat alkoivat turvota. Odotin kuumeisesti, että pääsisin mahasta eroon (enkä osannut aavistaakaan, miten kauan toipumiseen vielä menisi synnytyksen jälkeen).

Vauva painaa jo pari kiloa, ja tietysti lisääntynyt paino keskivartalossa tekee liikkumisesta raskaampaa. Alaselkä kipeytyy helposti, kun vatsan paino vetää sitä notkolle. Täytyy koko ajan muistaa ottaa rauhallisesti, koska vatsalihakset ovat niin poissa pelistä ja äkkiliikkeet tuntuvat heti selässä. Istumatyö saa takapuolen puutumaan, ja viime viikolla hankinkin tällaisen:

Viralliselta nimeltään tasapainotyyny. Nystyrät ylöspäin alkaa kihelmöidä takamusta niin, että on säännöllisin väliajoin noustava jaloittelemaan. Pitäisi myös aktivoida syviä lihaksia.

Raskaus tuntuu kyllä, mutta ei yhtään niin mahdottomalta kuin pelkäsin. Pystyn ja jaksan paljon asioita, saan nukuttua suht hyvin, ei väsytä. Mahtavaa! Täytyy muistaa nauttia jokaisesta päivästä niin kauan kuin tätä kestää.

Huomenna on pitkästä aikaa neuvola, edellisestä on varmaan jo yli kuukausi. Siellä pitää ainakin tulla ulos näiden kotisynnytyssuunnitelmien kanssa, sillä tarvitsen lähetteen vastasyntyneen napaverinäytettä varten. Kotikätilö ottaa näytteen, mutta labraa varten tarvitaan lähete. Saa nähdä, millaista palautetta neuvolan suunnalta tulee.

Jotain positiivista

Pari päivää sitten allekirjoitettiin sopimukset kotikätilön kanssa! Kätilö ja toinen mahdollisesti synnytykseen osallistuva kätilö tulivat käymään meillä ja juteltiin parisen tuntia kaikenlaisesta edelliseen ja tulevaan synnytykseen liittyvästä. Tapaamisesta jäi hyvä ja iloinen mieli. Melkein jo odotan, että pääsisi synnyttämään (mutta ei ennen viikkoa 38, kiitos)!

Verrattuna Haikaranpesän synnytyskeskusteluun eroa oli kuin yöllä ja päivällä, vaikka läpi käytiin samoja aihepiirejä. Ensinnäkin tapaaminen oli meillä kotona, kätilöt olivat vieraina minun reviirilläni eikä toisin päin niin kuin sairaalassa. Meillä oli valmiiksi jonkinlainen jaettu perussuhtautumistapa synnytykseen normaalina fysiologisena prosessina, johon ei pidä puuttua kuin erittäin perustellusti, vaikka tietysti minun jaksamistani tuetaan kaikin keinoin. Meillä oli aikaa käydä läpi edellinen synnytys yksityiskohtaisesti ja miettiä toiveita ja toimintatapoja seuraavaa varten. Tuntui, että minua kuunnellaan ja kohdellaan oman ruumiini ja tuntemusteni asiantuntijana. Synnytyksessä kätilöt auttavat minua jaksamaan ja avustavat tarvittaessa selviämään mahdollisista ongelmista synnytyksen etenemisessä.

Nyt sitten pitää alkaa kasata vähitellen tarpeellista synnytysarsenaalia: TENS-laitteen olen varannut Aksylta, amme pitäisi hommata, kasata pino vanhoja pyyhkeitä yms, jälkivuotositeitä, miettiä vaatetusta... Kotisynnytysfoorumilta olen lukenut, että sotkua yleensä onneksi tulee aika vähän. Jos voin ponnistaa vauvan ammeessa, niin varmaan vielä vähemmän.

Eilen kävin apteekissa mittauttamassa hemoglobiinin. Tämän raskauden aikana en ole syönyt lainkaan lisärautaa. Viimeksi vetelin keskiraskaudessa Floradixia, vaikka silloin heikotus johtuikin varmaan enemmän alhaisesta verenpaineesta. Tavallinen rauta pistää vatsan toiminnan ihan sekaisin, ja yrttimehukin oli jossain määrin epämiellyttävää, joten en täysin rutiininomaisesti halua alkaa ottamaan lisärautaa. Pari kuukautta sitten hemoglobiini oli 117 eli normaalin alarajoilla ja eilisessä mittauksessa 118. Notkahdusta huonompaan ei ainakaan ole tapahtunut, ja vaikka lähtötaso oli 135, niin olen kuitenkin voinut sen verran hyvin, etten aio aloittaa lisärautaa vieläkään. Lisää vaan vihreitä linssejä ja pinaattia. Jee!

Akupunktio pyörittää vauvaa ja kadonneet liitoskivut

Ihmeellisiä asioita tapahtuu. Ensinnäkin: parin kuukauden aikana infernaalisiksi yltyneet liitoskivut ovat yhtäkkiä reilun viikon sisällä helpottaneet. Pystyn taas kävelemään kuin lähes normaali ihminen, ottamaan satunnaisesti pari juoksuaskeltakin ilman, että loppupäivä menee sohvalla toipuessa. Välillä tuntuu pientä vihlontaa, ja sängyssä kylkeä pitää edelleen kääntää varovasti jalat yhdessä, mutta toimintakyky on palautunut muutoin hurjasti. Olisiko yhdestä osteopatiahoidosta ollut apua, vai mikä tässä on takana, en tiedä. Mieletöntä.

Eilen olin akupunktiossa, jonka alkujaan varasin liitoskipujen hoitamista varten. Hoitokerta ei kipujen katoamisesta huolimatta mennyt hukkaan, sillä muitakin jumituksia löytyy, vaikka niiden vaikutukset arkielämään eivät ole liitoskipujen luokkaa. Esimerkiksi pakarat ja reidet menevät helposti lukkoon, kun tekee istumatyötä, on raskaana eikä häpyliitoksen kipujen takia oikein saa tehtyä normaaleja pakaralihasliikkeitä. Seurauksena on lantion ja alaselän jumitukset, jotka vaikuttavat myös rintarangan ja yläselän alueelle. Oli kyllä ihan mahtavia tuntemuksia jo hoidon aikana. Etenkin pisteiden painelu pakaroissa tuntui nilkoissa ja lopulta pikkuvarpaassa asti. Neulat eivät tuntuneet juuri yhtään ikäviltä, eikä niistä jäänyt jälkiä. Hoidon jälkeen tuntui, että pystyi hengittämään ihan eri tavalla kuin ennen.

Akupunktiota käytetään myös kääntämään perätilassa tai poikittain majailevaa vauvaa, ja olen kuullut monilta, että akupunktio voi olla paljon tehokkaampi ja mukavampi keino kuin lääkärin tekemä ulkokäännös. Tässä toisen kolmanneksen lopuilla vauvan asennolla ei vielä ole niin suurta merkitystä, mutta oli kyllä mukava yllätys, että pitkään poikkitilassa viihtynyt vauva möyri itsensä yön aikana raivotarjontaan, vieläpä oikeaoppisesti selkä kohdun vasemmalle puolelle. Koko yön myllersi mahassa ja vessareissulla oli pakko jäädä hetkeksi nojailemaan käsivarsilla pöytään niin että vatsa sai roikkua vapaasti. Aamulla neuvolalääkäri totesi ultralla, että pää alaspäin siellä nyt majaillaan. Vauvahan mahtuu vielä pyörimään kohdussa ja vaihtamaan asentoa uudelleen, mutta pitää nauttia niin kauan kuin tätä kestää. Kääntyminen tuli tällä kertaa ainoastaan hoidon sivutuotteena, mutta jännä huomata, miten akupunktio toimii.

Ultrassa painoarvioksi tuli 1200g, aavistuksen keskikäyrän yläpuolella. Kohdun sf-mitta on 25 cm, ja sekin keskikäyrien tuntumassa. Kaikki näytti hyvältä. Viimeksi muistaakseni keskiraskauden lääkärikäynnillä ei ultrattu, tosin siinä neuvolassa ei tainnut olla ultralaitetta ainakaan kaikissa lääkärien huoneissa. Ultraaminen ei minusta olisi ollut erityisesti tarpeen, mutta toisaalta asennon varmistamisesta on hyötyä, kun yritän nyt itse opetella paremmin tunnistamaan vauvan asennon muutokset kohdussa. Viimeksi potkut tuntuivat niin satunnaisilta suunnilta, etten olisi kuvitellutkaan tunnistavani itse vauvan tarjontaa. Tällä kertaa aion harjoitella ja olen muutenkin lukenut paljon vauvan asennon vaikutuksesta synnytykseen ja miten optimaaliseen tarjontaan voi houkutella.

Vinkki liitoskivuista kärsiville

Päivitetty teksti liitoskivuista löytyy täältä!

Synnytyspelkopolia, supisteluja ja sokerirasitusta...

Viikko sitten neuvolassa terkkari kirjoitti lähetteen synnytyspelkopolille Kättärille, ja sieltä tuli nyt postissa ilmoitus ajanvarauksesta kolmen viikon päähän. Pitäisi varmaan koettaa siirtää aikaa, sillä töissä on siihen aikaan aina viikkopalaveri, ja joudun raskauden takia muutenkin juoksemaan koko ajan jossain. Tai siltä se välillä tuntuu. Neuvolassa kaikki oli mallillaan, mutta supistelujen syitä lähdettiin selvittämään tarkemmin. Niitä on nimittäin paljon, etenkin kävellessä ja iltaisella levossakin. Välillä on koko maha niin kipeä, että on pakko pysähtyä huilaamaan. Kävin labrassa, ei tulehduksia eikä mitään. Sitten tk-lääkärille, joka totesi kohdunsuun olevan normaalisti kiinni, mutta joka silti määräsi vielä yhden näytteen.

Itse luulen, että supistelua ja kipuja yllyttää lantion löystyminen ja liitoskivut. Lihakset ovat kovilla, kun tuki on normaalia heikompi, ja kohtuhan on myös lihas, kai se siihenkin vaikuttaa. Tärkeintä on, ettei kohdunsuulla ole tapahtunut mitään. Ja hyvä tietysti, että tutkitaan, mutta en aio stressata tästä yhtään. On tietysti hankalaa kestää taas kerran oman toimintakyvyn rajoittumista, kun ei pääsekään enää kävelemään entiseen tahtiin tai juoksemaan bussiin. Synnytykseen on kuitenkin mahdollisesti vielä neljä kuukautta! Eikä toipuminen senkään jälkeen käy ihan hetkessä. Välillä on kyllä vähän vaikea löytää hyvä tasapaino liikkumisen ja lepäämisen suhteen. Toisaalta pitäisi levätä kun siltä tuntuu, toisaalta haluan pysyä hyvässä kunnossa (tai hyvässä ja hyvässä, niin hyvässä kuin nyt on mahdollista) kunnossa mahdollisimman pitkään. Jos liikkumistaan alkaa kovasti rajoittaa, niin se myös nopeasti rajoittuu, huomasin ekan raskauden aikana.

Aiheesta turhia tutkimuksia vielä... Olen saanut nyt jo kaksi lähetettä labraan sokerirasituskokeeseen. Se kuulemma tehdään nykyään "lähes kaikille". Ekassa raskaudessa koko sokerirasituksesta ei puhuttu mitään, eikä mitään raskausdiabetekseen liittyvää ollut. Sokerirasitus on kuitenkin melkoisen aikaavievä koe, enkä jaksaisi yhtään sitäkään rumbaa. Ensin yö paastolla ja aamusta menee pari tuntia, milloin nekin työtunnit sitten tekee sisään? No, kaypahoito.fi kertoo sokerirasituksesta:

Koetta ei tarvita, jos kyseessä on alle 25–vuotias ensisynnyttäjä, joka on normaalipainoinen (painoindeksi 18.5–25) raskauden alkuvaiheessa eikä hänen lähisukulaisillaan ole tyypin 2 diabetesta. Sokerirasituskoetta ei myöskään tarvita silloin, kun alle 40–vuotiaalla uudelleensynnyttäjällä ei ole aiemman raskauden aikana ollut raskausdiabetesta ja lapsi on painanut alle 4 500 g ja painoindeksi on alle 25 uusimman raskauden alkaessa.

Tällä perusteella en sinne aio mennä, toivottavasti neuvolassakin löytävät paperin ja lakkaavat painostamasta...

Seksiä polvet ristissä

Edelliseen postaukseen viitaten ja aiheesta seksi raskauden aikana... Oppaissa kyllä kerrotaan, että kasvava maha voi vaikeuttaa kanssakäymistä. Mutta entäs jos mahasta ei juuri ole tietoa, mutta jalkojen levittäminen aiheuttaa hammasten kiristelyä? No tietysti heteroseksiäkin voi harrastaa monella tavalla, mutta kyllä vähän kypsyttää. Meneehän se joskus ohi. Ensi vuonna viimeistään.

Kamalat liitoskivut

Tässä raskaudessa on ollut paljon vähemmän raskausoireita kuin ekassa, mutta liitoskivut alkoivat jo muutama viikko sitten. Pahimmillaan kaikki seisominen ja kävely tuntuu siltä kuin ratkeaisi häpyluun kohdalta kahtia. Joillain muillakin varmaan on samanlaisia kipuja, joten laitan tähän kaikkia kokeiltuja vinkkejä:

Jumppaohje liitoskivuista kärsiville

Tukivyö

Koska kivut johtuvat lantion löystymisestä raskauden aikana, lantion tukeminen tiukkaan pakettiin auttaa edes vähäsen. Itselläni on Anita Babybelt -tukivyö. Olen myös miettinyt Dosi Sacro -lantiotukea , mutta se on aika kallis. Tukivyötä kannattaa käyttää vielä synnytyksen jälkeenkin, koska se nopeuttaa palautumista.

Oikeat asennot

Kipu usein pahenee kävellessä, levittäessä jalkoja tai nostaessa yhtä jalkaa kerrallaan esim. pukiessa. Kannattaa välttää seisomista ja kävelyä jalat harallaan varpaat ulospäin. Hyvässä seisoma-asennossa jalkaterien ulkosyrjät ovat suoraan eteenpäin, tuntuu siis jopa siltä, että varpaat osoittavat hieman sisäänpäin. Kävellessä on hyvä käyttää tukevapohjaisia kenkiä, joissa ei ole korkoa.

Parasta on pukea istualtaan ja nousta istuma-asennosta (myös autosta) aina rauhallisesti jalat yhdessä suoraan eteenpäin. Nukkuessa kyljellään paksu tyyny ylemmän polven alla (voi olla hyvä hankkia imetystyyny jo valmiiksi!), muutenkin hyvä tyynyarsenaali sängyssä auttaa.

Vesi
Lämmin kylpy auttaa kipuun, jos sellaiseen on mahdollisuus. Uiminen ja vesijuoksu ovat hyviä liikuntamuotoja, tosin rintauintia ei kannata harrastaa.

Jooga
Joogassa kannattaa välttää asentoja, joissa molemmat jalat ovat haarallaan ja joko pitää jalat yhdessä tai koukistaa toinen polvi. Jos kipu ei ole mielettömän kovaa, gomukhasana (risti-istunta polvet päällekkäin) ja baddha konasana (risti-istunta jalkapohjat vastakkain tarpeeksi tyynyjä polvien alla, jotta asento on rento) vuorotellen voivat auttaa. Kyykkyasento, jota yleensä suositellaan lantion avaamiseksi raskauden aikana, kannattaa tehdä tyynyjä tai pieni koroke (esim. kirjapino) takapuolen alla.

Osteopatia, akupunktio, akupainanta, hieronta
Näistä hoitomuodoista voi olla apua. Linkkilistasta blogin yläpalkista löytyy raskaanaoleville sopivia hoitopaikkoja ainakin Helsingissä.

Synnytyksessä
Jos liitoskivut vaivaavat vielä loppuraskaudesta ja synnytyksen alkaessa, kannattaa myös synnytyksessä välttää jalkojen tarpeetonta levittämistä. Hyviä asentoja synnytyksessä voivat olla esimerkiksi kylkimakuu, konttausasento (esim. nojaten säkkituoliin, tyynyihin synnytyssängyllä tms.) tai ammeessa oleskelu. Jos otat epiduraalin, on hyvä silti välttää jalkojen liiallista levittämistä, vaikka kipu ei siinä tilanteessa tuntuisikaan. Synnytyksen jälkeen kannattaa olla varovainen, käyttää tukivyötä ja noudattaa samoja periaatteita kuin raskausaikana, etenkin ensimmäiset kaksi viikkoa ovat myös häpyliitoksen toipumisen kannalta tärkeitä.

Jos jollakin tulee mieleen vielä jotain, kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan...