Älä nyt käänny! Ja sananen mahakartoituksesta...

Vauva on viimeiset viikot, oikeastaan jo ainakin pari kuukautta majaillut parhaimmassa mahdollisessa asennossa: pää alaspäin ja selkä kohti vasenta kylkeäni. Peppu tuntuu siis vasempien alimpien kylkiluideni kohdalla tai vähän alempana ja potkut pääasiassa oikealla puolellani. Nivusissa tuntuu pienten käsien hipaisuja. Näin siis jo vaikka kuinka kauan, tämä yksilö ei ole juurikaan pyörinyt kohdussa. Siksi olen tänään vähän friikahtanut, kun pieni tuntuukin pyörähtäneen 180 astetta, siis pyöräyttänyt peppunsa oikealle puolelleni ja potkut tuntuvat vasemmalla edessä.

Ei siis mitään tämän dramaattisempaa, perä- tai poikkitilaan tämä vauva tuskin enää saa itseään pungettua. Ja vauvathan liikkuvat ja pyörivät vielä synnytyksen aikana. Kuitenkin vasen raivotarjonta, vauvan selkä vasemmalla puolella tai hieman edessä (eli vauva katsoo ikään kuin minun selkärankaani kohti) on ehdottomasti paras asento synnytyksen alkaessa, eli siis se aiemmin vallinnut tila. Toisin päin (eli selkä oikealle) on siksi huono, että vauvoilla on ensinnäkin siitä suurempi taipumus kääntyä avosuiseen tarjontaan (kasvot kohti minun napaani, selkä minun selkääni vasten) ja toiseksi vauva joutuu tekemään syntyäkseen ylimääräisen puolikkaan kierroksen, jolloin avautumisvaihe voi pitkittyä. Tämä oli hyvin todennäköinen ongelma ekassa synnytyksessäni, enkä missään nimessä halua sen toistuvan. Avosuisessa tarjonnassa supistukset ovat avautumisvaiheessa usein tiheitä ja kivuliaita, tuntuvat myös selässä, ja synnytys etenee hitaasti. Ei kivaa.

Avosuinen tarjonta on muuten eri kuin kasvotarjonta. Kasvotarjonnassa vauvan leuka ei ole rintaa vasten, jolloin tarjoutuva osa olisi optimaalisesti vauvan takaraivo, vaan vauvalla on niska kenossa ja eteneminen tapahtuu otsa edellä. Tämän opin juuri.

Olen harrastanut viime viikkoina belly mappingia (eli mahakartoitusta, vai miksi sitä sanottaisiin suomeksi). Ideana on, että kukin itse voi parhaiten havainnoida vauvan asentoa liikkeiden ja tunnustelun avulla. Vauvan asento pyritään visualisoimaan itselle havainnoimalla, missä pää, peppu, selkä ja potkut tuntuvat. Ulkopuolisen kätilön tai lääkärin on muutoin kuin ultralla paljon hankalampi tehdä yhtä tarkkaa arviota, ja sitä paitsi vauva saattaa useinkin vaihtaa asentoa, jolloin jatkuvasta havainnoinnista on hyötyä. Jos vauva tuntuu viihtyvän muussa kuin optimaalisessa asennossa (vasemmassa raivotarjonnassa), on keinoja - pääasiassa erilaisia asentoja - joiden avulla vauvaa voi houkutella hyvään asentoon ennen synnytystä ja synnytyksen aikana.

Oma belly mappingini on ollut aika yksitoikkoista, koska potkut ja peppu ovat tosiaan tuntuneet aina samoissa paikoissa - paitsi tänään. Kaivoin sitten heti lisää toimintaohjeita, sillä haluan saada vauvan takaisin paikoilleen! Nyt sitten vältän istumista takakenossa (esim. sohvalla tai nojatuolissa), pyörittelen lantiota jumppapallon päällä ja hengailen lattialla konttausasennossa, missä saa tehtyä myös hyviä selkäliikkeitä. Nämä toimet ovat tietysti aina loppuraskaudessa hyvästä samoin kuin erilaiset ylösalaiset asennot ja eteenpäin nojailut, joten ehkä ihan hyvä, että sain tästä vähän lisämotivaatiota.

Pari hyvää sivua havainnollistaa ideaa (myös kuvallisesti):
Suomenkieliset videot: kolme harjoitusta, joilla vaikuttaa vauvan asentoon
Spinning Babies: Belly Mapping
Belly Mapping Parent Handout (pdf)
FB: Belly Mapping Official Page
Bebesinfon suomenkielinen teksti

Eikä tässä nyt oikeasti mitään syytä huoleen ole... loppuraskaus vaan painaa päälle, ja huomio alkaa vähän ylikorostuneesti kääntyä sisäänpäin. Ehkä tämä kääntyily voi ennakoida synnytyksen lähestymistä? Tosin muita viime kertaisia merkkejä ei ole vielä havaittavissa, paitsi vähäistä turvotusta... Ei nyt vielä ehkä sentään.