Kotisynnytyspäivystys alkoi, eli tästä neljä viikkoa eteenpäin: tervetuloa vauva! On taas niin uskomatonta, että ihan kohta se tulee. Kätilö (tai siis kätilöt) kävi toimittamassa matkalaukullisen synnytystavaraa. Sieltä löytyy kaiken maailman varusteita, joista suurinta osaa ei toivottavasti tarvita. Etenkään sitä ohjetta, miten toimia, jos vauva syntyy ennen kuin kätilö ehtii paikalle... (tai tietenkään mitään niistä ensiapuvälineistä). Ekasta synnytyksestä jäi kyllä sellainen maratonolo, vielä kun oltiin sairaalassa ihan turhan aikaisin, että en vain pysty kuvittelemaan nopeasti etenevää synnytystä. Ei mulle sellaista tapahdu. Ehkä se onkin yksi syy, miksi haluan synnyttää kotona: jos avautumisvaihe on jälleen pitkä ja kivulias, jaksan sen paremmin tutussa ympäristössä, tuttujen ihmisten kanssa, ilman että tarvitsee miettiä ja jännittää sairaalaan siirtymisen ajankohtaa.
Olen sen verran pessimistinen, että en vaan jaksa uskoa toisen synnytyksen olevan automaattisesti helpompi ja nopeampi kuin ekan. Usein se varmasti on, mutta suurin syy on varmaan se, että itse on varmempi ja luottavaisempi (jolloin hormonieritys on tehokkaampaa ja rentoutuminen edistää synnytystä). Yhtä hyvin kuitenkin vauva voi olla huonossa asennossa esimerkiksi kasvot eteenpäin tai vinossa, itse voi olla väsynyt, valvonut tai kipeä, tai jonkin muun syyn takia synnytyksestä tuleekin hankalampi. Näin sairaalakammoisena toinen kerta ei välttämättä olisi yhtään parempi kokemus kuin eka. Nyt kuitenkin tuntuu, että kaikki on hyvin. Tuttu kätilö tulee joka tapauksessa mukaan synnytykseen ja parhaassa tapauksessa saan olla alusta loppuun saakka kotona.
Ajatukset ovat olleet jonkin aikaa jo synnytyksen jälkeisessä ajassa. Huomaan, että olen miettinyt itse synnytystä viime aikoina aika vähän ja enemmän sitä, mitä tapahtuu sen jälkeen. Miltä vauva tuntuu ja näyttää, mitä me tehdään jouluna, tenttikirjoja, gradua... Millainen hoitoaika esikoiselle olisi hyvä niin että kumpikin meistä vanhemmista ehtisi tehdä vähän töitäänkin, ja miksi se pitää päättää jo nyt, kun ei yhtään tiedä, millainen vauva on. Suhtaudun äärimmäisen skeptisesti siihenkin, että toinen lapsi olisi automaattisesti "helpompi" kuin ensimmäinen. Olen varma, että se riippuu lapsen luonteesta. Toinen lapsi voi hyvin olla myös itkuinen ja paljon syliä, liikettä ja huomiota (ja vähän unta) vaativa vauva. Vauvan hoidosta tietysti on ehtinyt kertyä enemmän kokemusta, mutta jokainen lapsi-ihminen on kuitenkin yksilö ja omanlaisensa persoona.
Varmaan synnytys alkaa enemmän nousta ajatuksiin, kun sen aika on. Olen kyllä (kliseisesti) sisustanut täällä uusiksi, huonekaluja on mennyt vaihtoon ja uusille paikoille... jotain orientoitumista alkaa siis tapahtua. Ja aion kuitenkin levätä pääasiassa kotona neljän seinän sisällä tekemättä mitään ylimääräistä ainakin viikon, kaksikin jos vain henkisesti kykenen (ehkä sen voisi ottaa henkisenä harjoituksena), joten tarvittavat (tai "tarvittavat") aktiviteetit on hoidettava ennen synnytystä. Ja se vauvahan voi tosiaan tulla vaikka heti huomenna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti