Hyvä synnytyskokemus

Mikäs ihanampaa kuin herätä sunnuntaiaamuna aikaisin muiden vielä nukkuessa... no ehkä saada nukkua kerrankin pitkään. Toisaalta rauhallinen aamu yksin omassa seurassa on aivan mahtavaa. Voi esimerkiksi istua keinutuoliin ja raapustella joitakin polveilevia ajatuksia.

Löysin tämän Hanna Hirvosen artikkelin Symbioosin edellytykset - synnytyskokemuksen vaikutukset varhaiselle vuorovaikutukselle alunperin Vaadin suunnitellun sektion -blogin kautta. Hirvosen tekstit ja kirjat ovat järjestään olleet hyviä ja antoisia luettavia, kuten Isä syntymässä -kirja. Siitä on hiljattain otettu uusi painos, ja kirja on nimestään huolimatta on hyvä perusteos kaikille sukupuolille. Nettiartikkelissa on monia hyviä pointteja, tässä yksi:

On vaikea ymmärtää, miten "vakavien terveysriskien" tietoisuus voisi olla ihanteellinen mielentila synnytyksessä. Kuka meistä tuntee olonsa luottavaiseksi ja rennoksi ollessaan kaiken aikaa tietoinen vaanivista vaaroista? Ihminen on rakennettu niin, että pelon tunne käynnistää elimistössä stressireaktion. Tällöin lihakset jännittyvät, ääreisverenkierto heikkenee ja adrenaliinituotanto kiihtyy.

Kaikki lienevät yksimielisiä siitä, että stressi on epäedullinen olotila. Etenkin synnytyksessä olisi kaikin tavoin pyrittävä siihen, että äiti rentoutuu ja muistaa hengittää rauhallisesti. Kun stressi pysyy poissa, synnyttäjän elimistö tuottaa synnytykselle tärkeitä hormoneja; synnytys edistyy, kivunsieto lisääntyy ja hapekasta vertaa virtaa istukan kautta myös sikiöön (3). Jo sikiön hyvinvoinnin vuoksi äidin mielialaa olisi pyrittävä suojelemaan pelolta ja stressiltä.

Aktiivinen synnytys ry :n sivuilla, joilta Hirvosen artikkelikin löytyy, on joitakin myös melkoisen vieraannuttavia tekstejä. Siksi selaaminen on aiemmin jäänyt kesken, vaikka joukossa on paljon hyviäkin juttuja. Sivuja ei artikkelien ja tekstien osalta ilmeisesti päivitetä kovin paljoa, koska monet ovat 10-15 vuoden takaa, mikä on harmi. Toinen kattava aktiivisen synnytyksen tietopankki Bebesinfo taas saa minut välillä ärsyyntymään tosi pahasti, välillä taas löytyy paljon hyvää tietoa. Inhoan sitä, kun vedetään mutkia suoriksi ja yksinkertaistetaan asioita, joilla on monta puolta. Tekstit voivat olla tiiviitä olematta yksisilmäisiä. Tiedän ihmisiä, jotka eivät suostu lukemaan vaikka tuota Bebesinfoa yhtään, koska ovat törmänneet siellä muutamiin tökeröihin teksteihin. Voisi kirjoittaa joskus enemmänkin aiheesta mikä vauva/synnytys/kasvatusoppaissa ja -lehdissä ärsyttää... sitä on nimittäin aika paljon!

Yllä olevasta lainauksesta voisi huomauttaa, ettei stressi aina ole epäedullinen olotila. Lyhytkestoinen stressitila voi olla tietyissä tilanteissa olla paikallaan ja adrenaliini saa toimimaan tehokkaasti. ("Lyhytaikainen" tarkoittaa muuten max. muutamaa tuntia, ei muutamaa päivää tai viikkoa!) Synnytyksen alussa avautumisvaiheessa adrenaliinista on kuitenkin haittaa, sillä se estää elimistön oksitosiinin ja endorfiinin tuotantoa. Oksitosiini ja endorfiini yhdessä pitävät synnytyksen käynnissä ja lievittävät kipua. Ilman niitä synnytys hidastuu, supistukset saattavat loppua kokonaan, tai niistä tulee kivuliaampia.

Omassa unelmasynnytyksessäni, josta kirjoitin pari postausta sitten, haluaisin päästä kokemaan, miten synnytys voisi edistyä omalla painollaan ilman stressiä, jännitystä ja (niistä seuraavaa) tarvetta puuttua synnytyksen kulkuun. Miltä tuntuisi, jos elimistön oma kivunlievitysjärjestelmä pääsisi toimimaan ja synnytys edistyisi omassa tahdissaan (jonka uskon olevan paljon nopeampi kuin viimeksi, edellinen synnytyskokemus löytyy blogista heinäkuulta otsikolla Synnytyskertomus: Haikaranpesä 2009). Jos synnytys olisi muutakin kuin vain pahimmasta selviytymistä...